Kiitos kaikille lohdutuksesta – Thank you all for your consolation

Kiitos kaikille lohdutuksesta – Thank you all for your consolation

Viime yönä ei paljon nukuttanut. Ikävä on kamala. Aku on poissa.

 

Kun Aku eli, heräsin aamuisin,  kun Aku paukutti häntää lattiaan ja tuli iloisena tervehtimään. Mieheni oli jo ennen minun heräämistäni ruokkinut Akun ja usein käyttänyt kävelyllä. Aku odotti lenkin jälkeisillä jatkounilla heräämistäni. Noustuani menin keittiöön ja Aku tuli mukana. Haukahtaen se muistutti, että sen piti saada loput aamulääkkeistään epilepsiaan. Aamupäivän se nukkui ja kuorsasi tuossa lähelläni.

 

Yhden, kahden maissa kävimme ulkona. Sitten sisälle tassupyykin kautta. Aku meni keittiöön, sillä se sai aina ulkoa tultuaan koirankeksin tai purupuikon. Sitten se nukkui tunnin tai kaksi ja alkoi hyvissä ajoin ennen kolmea tinkaamaan ruokaansa. Se haukahteli ja äänteli keittiössä, että ala jo tulla ruokkimaan. Kun se oli syönyt, se kävi tyytyväisenä nukkumaan.

 

Illalla kuudelta lähdettiin iltakävelylle ja tulimme seitsemäksi takaisin. Taas oli tassupyykki. Pesun jälkeen Aku meni keittiöön tinkaamaan sisääntuloherkkua. Yleensä sai puikon ja keksin. Puikon se tuli syömään olohuoneeseen viereemme, kun söimme iltapalaa ja katsoimme tv:tä koko perhe. Se pötkötteli koko illan olkkarissa seurassamme, kunnes meni kanssamme nukkumaan makuuhuoneeseen. Aamulla kuudelta alkoi taas sama kierros alusta.

Tänä aamuna ei kukaan paukuttanut häntää lattiaan ja seurannut toiveikkaana keittiöön. Iltalenkki eilen tehtiin ilman rakasta kaveria. Joka katu muistuttaa, että tuosta mentiin Akun kanssa. Mulla on tuossa lipastolla kaksi kuvaa Akusta ja kynttilä siinä uudessa lyhdyssä, jota poltan. Mulla olisi ollut aikaa olla vuorotteluvapaalla Akun kanssa päivät pitkät vielä monta kuukautta, mutta kaverini on nyt poissa. 

 

Äsken suomensin googlella lääkärin kirjoittamaa dianoosia. Tehtiin oikea ratkaisu. Parannusta ei olisi ollut. Kaikki Akun vaivat viittasivat degeneratiiviseen myelopatiaan, perinnölliseen, etenevään selkäydinsairauteen. Akulla oli jo vuosia takajalkojen liikkeet välillä ihan sekaisin, peitsasi. Sen takajalat myös heikkenivät ja menivät yhä enemmän voimattomiksi. Eilen se ei enää pysynyt pystyssä ja huojui kivuliaana. Sairaus on suurten koirien, etenkin urosten, perinnöllinen sairaus. Se aiheuttaa muutoksia selkäydinkanavassa ja siihen sairastutaan 5 – 14 vuoden iässä. Luulimme aina tuon kävelyhäirön liittyvän Akun epilepsiaan ja lääkitykseen. Aku sairastui epilepsiaan 4-vuotiaana. Keväällä se aina paheni, mutta kesä ja pimeä kausi meni hyvin, ilman kohtauksia.

Nyt kun selvittelin tuota sairaskertomusta, vähän lohduttaa, että tehtiin oikea ratkaisu, kun nukutettiin Aku. Silti suru on suuri. Olen kiitollinen Akulle mukavista yhteisistä vuosista. Muistot ovat jäljellä.

 

I didn’t sleep much last night. I miss Aku so much!

When Aku was alive, he was happy when I woke up. He was wagging his tail and came to me. Before that my husband had already fed him and they had been out together. When I woke up, Aku went with me to the kitchen. He barked a little and reminded me that way that he needed his epilepsy medicin. After that he snored the whole morning somewhere near to me.

 

Around one or two o’clock we went out. When we came back home, I washed his paws. Then he went to the kitchen again. He was used to get a dog cookie or little chew stick. After that he slept for an hour or few. Before three o’clock he started to bark a little in order to remind me to give him his lunch. After eating he slept happily for several hours.

 

At six o’clock in the evening we went for a walk and came back home around seven o’clock. Again his paws were washed and after that he got a cookie and a chew stick, which he ate between us in the living room where we, the whole family, were having a supper and watching tv. He was with us the whole evening in the living room until we all, including Aku, went to sleep. The following morning Aku’s daily program started again..

 

This morning there wasn’t Aku wagging his tail and following me happily to the kitchen. Yesterday, my husband and I had an evening walk without our loyal friend. Every street and corner reminds me from Aku. I have two pictures of Aku on the chest of drawers and a candle burning in the new lantern I bought last week. I would have had a lot of time to spend with Aku, for several months, because I’m having a year off from my work. Now my buddy is gone.  

I just studied the vet’s diagnosiswith google. We made the right decicion. There wouldn’t have been any improvement for Aku. All the symptoms referred to the degenerative myelopathy, hereditary, progressive spinal disease. The movements of Aku’shind legs were sometimesmessed up. Hishind feet also declined, and went more and more powerless. Yesterday, he couldn’t walk and tumbled painfully. The disease is of large dogs, especially males, and it’s an inherited disease. This causes changes in the spinal canal and to develop the disease from 5 – 14 years of age. We thought that those symptoms in his movements were associated with epilepsy, and his medication. Aku had epilepsy since he was in the age of 4. In the spring, it always got worse, but in the summer, and dark season it went well, without any attacks. Now that medical history makes mea little consolation, that it was the right solution when  Aku was anesthetized. Yet grief is great. I’m thankful for Aku for our time together. Those were happy years with Aku. Still I have memories.

46 thoughts on “Kiitos kaikille lohdutuksesta – Thank you all for your consolation

  1. Meillä on aina ollut 2 koiraa ja voin vaan kuvitella miten kauhea se tunne on kun koti jää tyhjäksi tassujen rapinalta… Mä kuvittelin pitkään kuulevani tai odotin kuulevani ne tassun äänet, kun olin joutunut luopumaan ensimmäisestä koirastani Dantesta. Mä itkin ja vannoin, että meille ei ikinä enää tule pentua, koska en kestä sitä menettämisen tuskaa. 1,5 vuotta siinä meni ja sittenhän se pentu kuitenkin tuli ja juuri oikeaan aikaan, koska vanha muori meni edes vain 6 viikkoa Patun muutettua kotiin. Meillä on siis ollut onni, että on ollut se toinen koira aina lohduttamassa ja pitämässä rutiinit kasassa.

  2. Rakkaan lemmikin menettäminen on koko perheelle suuri suru. Monta kertaa varmasti tulee vielä vanhan tavan mukaisesti toimittua,kunnes ikäväkseen huomaa,että eipäs se kaveri enää olekaan siinä missä ennen.
    Myötätuntoinen virtuaalihalaus täältäkäsin sinulle.

  3. Otan osaa suureen suruunne kaipaus voimattomuuden tunne on jotain sanoinkuvaamatonta,
    silmissäni kyyneleitä en voi vastustaa…

    Lämmin osaanottoni halaten.

  4. Perheenjäsenen poismeno on kova paikka. Kaikki muistuttaa entisestä ja suruun auttaa vain sureminen ja aika. Muistan miten pitkään kuulin kynsien rapinan lattialla ja unissa kaikki oli kuin ennenkin. Voimia suruun.

  5. Aku was so lucky to have had a beautiful life with a beautiful caring family. You must be missing him so much, like a part of you got ripped off. I send you lots of strength in this difficult period. You made the right decision though not to let Aku suffer anymore. Life can be so hard sometimes.
    Bye,
    Marian

  6. Otan osaa suureen suruun,Kaipaus lemmikin menettämiseen on kyllä ikävä.

  7. Voi, miten ikäviä teille kuuluu! Teillä on paljon hienoja muistoja yhteisistä ajoista, mutta ikävä on varmaan kova. Aikansa on kaikella, se on vaan pakko hyväksyä, vaikka raskasta onkin. Lämpöisiä haleja ja voimia!

  8. Meilläkin oli joskus kaksi rottista, Roope ja Taavi. Kun Taavi kuoli, jäi Roope lohduttamaan. Roopen jälkeen vasta tuli Aku. Minäkin eilen kuulin mukamas tassujen äänen ja äsken katsoin kelloa, että kohta pitää käydä ulkona Akun kanssa. Tää on tätä.

  9. Minäkin kuulen tassuttelua vähän väliä. Yöllä valvoin ja mietin Akua ja yhteisiä hetkiä.

  10. Thank you, Marian. Aku runs now happily on the green field with our previous dogs and my uncle who loved dogs.

  11. Kauniita muistoja teillä on,nyt Aku lepää rauhassa kivutta,tiedän tunteen,voimia ♥

  12. I'm so sorry Satu, I couldn't help but cry a little while reading your story. Losing a loved one is so painful, but hopefully Aku is happy and feels better now, in that green field you describe. Maybe someday soon you will feel ready to share your loving home with another dog or two, and give them the wonderful life that Aku had.

  13. Voi, miten surullista. Lähetän täältä sinulle ja perheellesi voimahalauksia. Akun kivut ovat nyt poissa.

  14. Muistoja ei kuolema voi koskaan viedä mennessään vaan ne jäävät elämään ja kun aikaa kuluu kaipuukin hellittää.

  15. Yes, I hope to have a new hairy friend some day. Still I miss Aku. I loved him a lot.

  16. Kiitos. Se lohduttaa, että Akun on nyt hyvä olla, vaikka me suremme.

  17. Näinhän se on. Pitää olla kiitollinen yhteisistä päivistä. Yritän muistella kivoja hetkiä ja saada lohtua niistä. Kun tuossa sohvalla pötköttelen katsomassa tv:tä, Aku on vääjäämättä mielessä. Se pötkötti aina vieressä ja nenä oli sohvan reunalla vieressäni.

  18. Jouduin itse aikoinani tekemään samanlaisen ratkaisun. Tiedän, miltä se tuntuu. Tippa tuli silmään taas, kun muistin.

  19. This is such an awful time and I'm sorry that you're going through this pain. Some of the things at this website petloss.com/ have helped me in the past. Aku was lucky to have such a loving family. It's sad that our furry children live for such a short time.

  20. I am very sorry for your loss. Pets become beloved members of the family and it is hard when they go. Yesterday Mator was at the vets for some surgery. Mator was so happy to see us when we picked him up at 5 pm. He is the youngest dog in the family and is always full of youthful energy. With him gone from the house, it was oddly quiet. Like you, my routine run on a dog schedule. First there is breakfast and then a romp in the yard. If I am lucky they settle down after their morning exercise, so I can get some work done.
    It sounds like Aku had a long and happy life. He was well loved. Again, I am sorry for the loss of your dear friend and loyal companion.

  21. Dear Satu
    I was thinking about you a lot this day and how sad you are ,i've been there myself and ik know how it hurts to mis a sweet dog .Just want to give you a big hug
    Love Elisabeth

  22. Voi sitä surua! Minä istun ja luen kyynelet silmissä Akun tarinaa.
    Kyllä se vaikeaa on kun rakas perheenjäsen häipyy ikuisesti….oj, oj! Itse olen onnellinen että vielä, ehkä muutaman vuoden, saamme pitää Willen.
    Kotieläimen ja ihmisen välit ovat erikoiset: Se ei ole milloinkaan sanonut sinulle pahaa sanaa…vaan aina osoittanut kiitollisuutta, uskollisuutta ja rakkautta…

    Tröstekram!/Anja

  23. Voi Satu! Olen niin pahoillani, etten tiedä, mitä edes sanoa. Kun luin, että Aku on nukkunut pois, tuli itku! Oma labbikseni, Molli, jouduttiiin nukuttamaan 13v. ikäisenä. Se oli todella kipeä, kun se vietiin eläinlääkäriin, mutta silti se oli tuskallista menettää rakas perheenjäsen. Menee varmasti aikaa, ennen kuin totutte elämään ilman Akua. Ikävä on niin suuri, että se välittyy meille blogisi lukijoille! Toivon, että saamasi myötätunto lohduttaa ja auttaa vaikeimman yli!

  24. Lemmikistä luopuminen on se iso varjopuoli lemmikin pitämisessä. Ilo ja suru kulkevat tässäkin asiassa rinnakkain. Ei ole niitä monien vuosien ilon hetkiäkään, jollei ole lemmikkiä. Niistä iloista on sitten maksettava tämä luopumisen suru ja ikävä.

  25. Thank you, Jennifer. You,as a dog owner, must know well, how it feels. Pets give us so much joy and loyalty, they don't complain, they are happy for tiny things and they love you without any conditions.

  26. Sepä, se. Vilpitöntä ja pyyteetöntä rakkautta. Lemmikki on aina iloinen sinut nähdessään.

  27. Kiitos, Henkkumaaria. Nyt alan jo tottua ja muistaa aamuisin, ettei kaveri tule iloisena herättämään. Silti tuntuu niin epätodelliselta, että vain kolme päivää sitten meillä oli Aku, lähes kahdeksan vuotta. Nyt en enää koskaan näe sitä, en voi halia enkä silitellä sitä. Jos meillä olisi edes toinen koira, olisi entiset rutiinit, mutta nyt on vain hiljaisuus ja tyhjyys. Ei tassujen rapinaa eikä kuonon tuhinaa. Ei karvoja imuroitavina. Olen kahdeksan vuotta imuroinut ja mopannut joka päivä. (Siivoushullu!) Nyt olisin onnellinen niistä koirankarvoista lattialla.

  28. Outlawgardener answered: I've had several pets. I have four pomerans now.

    Sorry, Outlawgardener, I deleted your comment accidentally while I tried to publish it with my Iphone (it has so tiny buttons…)

  29. dear Satu, you have beautiful memories, and while he was alive, he loved and was loved. He had the happiest life possible and it ended just at the right time. But still it must be terrible without him, especially when you are home and not working. You are in my thoughts, catmint.

  30. Thank you so much, Catmint. I miss Aku, but it was the best for him. The life will go on..

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: