3.10.2015

Harvinainen postaus meikäläiseltä...

Tämä on harvinainen postaus meikäläiseltä. Ei liity mitenkään puutarhaan, eikä Mikkiin. Kasvatukseen kylläkin, muttei kukkien.

Jos mietin: "Mite meni noi niiku omasta mielestä?" (teinikieltä) kulunut viikko, niin sanoisin loistavasti.



Meikähän on työkseen noitten teinien kanssa. Teinit on muuten ihan parhaita! Opetan toista kotimaista yläkoulussa, ja vieläpä niin haasteellisessa ympäristössä kuin iloisessa Itä-Suomessa. Täällä ei ruotsia kuule, eikä näe. Asenne opiskelijoilla tähän oppiaineeseen ei siis aina ole ihan parhaasta päästä.

Siksipä olen ihan liekeissä, jos saan jonkun oppilaistani innostumaan ja tykkäämään ruotsin opiskelusta. Niinpä olen tosi iloinen, että oppilaat ovat suorastaan hemmotelleet minua positiivisella palautteella viime aikoina. En tiedä, onko minusta tullut rennompi ope, vai ovatko oppilaat muuttuneet. Tosi kiva juttu kuitenkin.

Tällä viikolla yksi söpöliini kysyi, miten jaksan aina pitää niin vauhdikkaita tunteja. Jaa-a. Hyvä kysymys. Varmaan, koska olen vauhdikas luonne. Olen itse asiastani innostunut, joten se varmaan tarttuu oppilaisiinkin. Tällä viikolla on yhden ryhmän kanssa laulettu Piippolan vaaria på svenska, toisen porukan kanssa kuunneltu ja katseltu Abbaa isolta screeniltä - noin niinku välipiristeenä raa'an työn lomassa. Opeteltiin muutaman ryhmän kanssa imperfektiä. Paras palaute siitä oli, että meillä oli tosi kiva tunti. Toinen taas totesi, ettei tuo nyt niin kamalaa ollutkaan. Imperfekti on kuitenkin sellainen aihe, että saa monessa vilunväreitä. Tuollainen suora, hyvä palaute oppilailta on ihan parasta, mitä voi saada. Se antaa voimia ja kantaa huonompien päivien yli.

On se myönnettävä, että kun laittaa itsensä (useimmiten) töissä likoon ihan kympillä, ei kotona enää jaksa. Päiväunet ovat usein hyvä kaverini. Välillä minusta myös tuntuu, että olen kuin stand up -koomikko. Kaikki likoon, jotta saan teinien huomion ja mielenkiinnon asiaan. Onhan se kuluttavaa. No, jottei joku nyt saa käsitystä, että olen löysä ope, voin kertoa, etten ole. Äärimmäisen tiukka, mutta huumorin varjolla.

Tämä minun tyylini tehdä asioita: opetustyötä, puutarhaa tai mille nyt satun omistautumaan koko sielullani, käy joskus myös terveyden päälle. Stressi ei ole hyväksi mahakatarrille ja nivelille. Varvas ei ole muuten vieläkään parantunut. Säästän teidät nyt kuitenkin varvasselfieltä tällä kertaa.

Joskus, kun kerron jollekin ammattini, hän kauhistelee, miten voit olla yläkoulussa töissä. Ihan hyvin! En haluaisi olla missään muualla. Teinit ovat rehellisiä ja aitoja. Jos jokin menee hyvin, saa ihanaa ja suoraa palautetta. Jos he eivät tykkää jostain, sanovat suoraan, että se on ihan p-stä. Reilu peli, sanon minä.

Toki välillä työ on raskasta. Aina ei suju. Itsellä tai jollain muulla on huono päivä. Onneksi hyviä on paljon useammin kuin noita huonompia.

Se, mikä saa meikäläisen kulmat kurtistumaan, on se, että välillä tuntuu, että itse opetustyö on liian usein liian pienessä arvossa nykykouluissa. Koko ajan on jotain teemapäivää tms. ohjelmassa. Vähistä tunneista menee aikaa yhä useammin kaikkeen muuhun. Toki vaihtelu on tärkeää ja virkistävää, mutta välillä olisi hyvä rauhoittaa aikaa ihan perusasioille, kuten opiskeluun.

Uusi opetussuunnitelma vaikuttaa paljon ainakin meikäläisen tulevaisuuteen. Ensi syksynä B1-ruotsin opiskelu alkaa jo alakoulun kuudennella luokalla. Kaksi tuntia viikossa. Nuo kaksi tuntia ovat pois yläkoulun ruotsin opetuksesta. Toivon totisesti, että alakoulussa ruotsin opiskelu on yhtä tehokasta kuin meillä yläkoulussa se on ollut ensimmäisen vuoden. Tulevaisuudessa yläkoulussa me jatkamme siitä, mihin alakoulussa on päästy. Ts. tulevilla seiskoilla osaamisen tason pitäisi olla sama kuin nykyisillä kaseilla. Toivon siis, että ensimmäisen vuoden opiskelu on muutakin kuin laulua ja leikkiä. Hauskaa opiskelu voi ja kernaasti saa olla, mutta tuloksia pitää myös olla.

Jostain luin myös, että tulevaisuudessa on tavoitteena poistaa toisen kotimaisen pakollisuus. Sitten varmaan muuttuu myös muu lainsäädäntö? Muutoin käy niin, että ne, jotka eivät opiskele ruotsia, eivät myöskään ole valtion viroissa, eivätkä valmistu yliopistoista maistereiksi yms.

Usein puhutaan pakkoruotsista. Minulla ei koskaan ollut pakkoruotsia. Pakkomatikkaa kyllä oli. Eiköhän tuokin näkökulma siis riipu katsojasta. Mielestäni ruotsin opiskelu ei myöskään koskaan vienyt paukkuja muiden aineiden opiskelusta. Jos handlaat yhden kielen, siinä ne muutkin menevät. Toisaalta, jos yksi kieli ei suju, tuskin toinenkaan. Samahan se on matematiikan ja fysiikankin kanssa. Aisaparit.

Tämä viikko oli sikäli tavallista rankempi, että tänään, lauantainakin, oli työpäivä. Pohdimme vesossa uutta opetussuunnitelmaa oman oppiaineen kannalta. En olisi uskonut, että se voisi olla kivaa. Meillä oli kollegani kanssa mahtava draivi päällä ja saatiin homma putkeen äkkiä.  Aineryhmistä toisena saimme urakkamme valmiiksi. Me, kaksi keski-ikäistä naista ja vieläpä ruotsin opea! Molemmat ominaisuudet voidaan mieltää rasitteiksi...

En ole tainnut koskaan ennen täällä kirjoitella työstäni tai mistään siihen liittyvästä. Nyt sekin tabu tuli rikottua.


Taidanpa lähteä tästä töllön äärelle Mikin kanssa... Nostan tulehduksesta sykkivän jalan ilmaan! Kannat siis kattoon! Kivaa lauantai-iltaa!

52 kommenttia:

  1. Itä-Suomessa on varmaan tosiaan vaikea motivoida ruotsinopiskeluun, se on tosi hienoa kun onnistut motivoimaan oppilaita! On upeaa, että paneudut täysillä kaikkeen mitä teet, välillä pitää vaan välillä muistaa olla armollinen itselleen ja kuunnella kehoa. Itse olen ruotsinkielisessä ympäristössä varttunut ja elänyt ja siitä ihan pitänytkin, mutta silti minusta on ajatella, ettei 95% väestöstä tarvitsisi osata ruotsia 5% vuoksi/heitä palvellakseen. Hitaasti muuttuu eikä muutos varmaan näy meidän elinaikana, mutta uskon kyllä hallinnon ja lainsäädännön muuttuvan. Lasteni koulussa on lapsia yli 30 eri kansallisuuksista ja tuntuu pikkuisen hullulta, että ruotsi olisi yksi niistä kielistä joita väkipakolla opiskellaan. Näin kuitenkin toistaiseksi. Paranemisia jalalle ja voimia koulutyöhön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koskaan ajattele, että olisin opiskellut ruotsia vähemmistöä palvellakseni. Miellän ruotsin kielen taidon olla osana Pohjoismaita ja että kuulumme länteen, emmekä itään. Minusta eri kielten osaaminen on myös rikkaus ja eri kielten osaaminen tukee muitten kielten opiskelua. Jos osaat englantia, ovat myös saksa ja ruotsi helppoja oppia. Koskaan myöskään matkoilla en ole katunut, että osaan monia kieliä. Sen sijaan toisen asteen yhtälöitä en ole tarvinnut koskaan elämässäni.

      Poista
    2. Jos lähdetään siitä, että kielten osaaminen on rikkaus, ruotsi ja espanja ovat siis molemmat rikkaus vaikkakin eri tavalla. Minusta ei ole mitenkään perusteltavissa, että espanja liittäisi meidät itään tai että ruotsi olisi kynnys pohjoismaisuuteen, kun kuitenkin nuoret pohjoismaalaisetkin puhuvat mieluiten englantia keskenään.

      Minusta ruotsin pakollisuuden kannattajat eivät ole rehellisiä ajattelussaan. Heille ruotsilla on erityisiä tuntoja herättävä merkitys (osallisuus skandinaavisesta perinnöstä, historiallisen Suomen tekstien ymmärtäminen, samaistuminen vauraaseen skandiperheeseen), joita taas meillä muilla, muulla tavalla monikulttuurisilla ihmisillä ei ole, ei ainakaan siinä määrin, että se perustelisi pakollisuuden.

      Oleellista minusta olisi nyt tunnustaa, että ruotsin pakollisuuden argumentit eivät riitä pakollisuuteen vaan nimenomaan vapaaehtoisen ruotsin markkinointiin.

      Muistetaan myös, että ahvenanmaalaiset poistivat pakkosuomen vedoten siihen, että se söi nuorten muun kielitaidon. Missään muuallakaan ei oppilailta vaadita kolmea vierasta kieltä. Ei ole mitään syytä, miksi juuri suomalaislasten pitäisi tehdä kieltenopiskelun maailmanennätys ja painottaa erityisesti kieliä - itse asiassa meillä on pidettävä huolta ihan kaikkien alojen omavaraisuudesta ja osaamisesta.

      Englantikaan ei ole meillä pakollinen. Siinä on helppo luottaa ihmisten omaan arvostelukykyyn. Niin pitäisi toimia myös ruotsin suhteen. Virkapakkoruotsi on ehdottomasti poistettava. Kai tiedät, ettei missään muualla maailmassa ole meidän pakkoruotsimme kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon. Kaikkie akateemisia velvoittavaa pakkopalvelukieltä ei ole missään.

      Eikö tämä saa ajattelemaan? Eikö ruotsi oikeasti ole kieli, joka ansaitsisi tulla valituksi ja luetuksi vapaaehtoisesti?

      Poista
    3. Siis en missään kohdassa sanonut olevani pakkoruotsin kannattaja. Totesin, että minulle se ei ollut pakkoa, yhtälöt sen sijaan olivat. Totesin myös, että jos pakollisen ruotsin kielen opiskelu poistetaan, pitäisi muunkin lainsäädännön muuttua. Muutoin lapset ovat jatko-opinnoissaan eriarvoisessa asemassa.

      Poista
    4. Kiitos siitä, ettet kannata pakkoruotsia. Olisi hyvä, että ruotsinopettajat keskenään jo sopisivat siitä, että on aika siirtyä pidetyn valinnaisaineen opettajaksi :)

      Poista
  2. Teinit on välillä haastavia opettaa. Mukavaa että sulla oli nyt hyvä kokemus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tämä on yleiskokemus. Yleensä menee hyvin ja poikkeus on, jollei teinien kanssa mene.

      Poista
  3. Meillä molemmat tytöt, toinen jo aikuinen ja toinen lukiolainen, pitävät ruotsista enemmän kuin enkusta. Luulenpa, että on hyvin pitkälti opesta ja hänen tavasta opettaa kiinni se, miten teinit suhtautuvat opetukseen, olipa aine mikä hyvänsä.
    Ihanaa huomata, että olet juuri oikealla alalla ja nautit työstäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anu. Kyllä tykkään teineistä ja työstäni. Tämä viikko on ollut erityisen kiva. Olen saanut joka päivä, etenkin seiskoilta, ihan mahtavaa palautetta, ja se kannattelee taas pitkän aikaa.

      Poista
  4. Ennen eläkkeelle jäämistä toimin erikoisavustajana (näkövammaisten) ja toki pienet eka ja toka luokkaset oli ihania, mutta parhaita muistoja on jäänyt teineistä, he olivat vaan niin mahtavia.
    Täällä meillä on kaksi kielinen kunta, ruotsia kuulee harvoin ja sekin on sitä "de är kiva de ja mycke mukavaa," ei siis oikein kumpaakaan.
    Hyvä kielitaito on avain moneen työhön , de är varma de :)
    Kaikkea hyvää siulle työhösi, olet tärkeällä paikalla.

    VastaaPoista
  5. Kiva postaus!:) Mäkin olen toisinaan noista opettajan ajatuksista kirjoitellut. Työajatukset tulee väkisinkin toisinaan pintaan ja pyörii mielessä, vaikkei yleensä työjuttuja haluaisi blogissa tuodakaan esiin.

    Jokainen meistä tekee tätä työtä sydämellään ja sielullaan, ja kyllä me siellä alakoulussa teemme paljon muutakin kuin leikimme ja laulamme.;D Ihan pienille joutuu (joku ajattelee, että saa) olla ihan äidin korvikkeena ja omat kolmoseni yllättävät vielä yli vuoden yhteisen taipaleen jälkeen pienuudellaan. Itsekin tykkään enemmän opettaa isoja (alakoulun isoja), mutta toisinaan sitä pääsee tuonne alaluokille ottamaan hieman oppia siitä, että mistä se kaikki oikein lähteekään liikkeelle. Kummasti unohtuu siinä vuosien saatossa, kun lapsista kasvaa teinejä, ja hommat alkaa sujua jo!! Minua välillä suututtaa, kun nuorista ja teineistä puhutaan sellaisena kasvottomana massana, ja leimataan huonokäytöksiseksi tms. Moni aikuinen ei oikeasti osaa itse käyttäytyä...

    Teemme arvokasta työtä, josta voimme olla ylpeitä. Lisäksi mieheni muistuttaa minua huonon päivän tullen, että muistaisin, kuinka arvokasta on, että on löytänyt työn, jossa viihtyy, joka tuntuu omalta. Sinun ja minun asiat ovat siis oikealla tolalla.<3

    VastaaPoista
  6. Reilut kolme vuotta olen tätä blogia kirjoitellut. Nyt jäi eka kerran työt niin päälle, että oli pakko kirjoittaa töistä tännekin. Mulla on seiskoissa tänä vuonna niin kohteliaita lapsia, että olen pari kertaa jäänyt suu auki katsomaan perään. Eräskin suloinen poikalapsi kiittää opetuksesta ja toivottaa hyvää päivänjatkoa joka kerran luokasta lähtiessään. Ihan huikeeta! Suurin osa oppilaista toivottaa hyvää päivänjatkoa. Kaksi poikaa pyysi minulta anteeksi, kun olivat vähän villeinä edellisellä tunnilla. Yksi lapsi pyysi anteeksi, kun osa läksyistä oli unohtunut tehdä. Yksi kertoi, että olen hänen lempiopensa. Yksi kertoi, että olipa taas kiva tunti. Yksi tyttö huuteli aamulla huomenta ja sanoi, että olipa meillä kiva tunti eilen. Eilen vein omat lapset isoskoulutukseen. Siellä alkoi yhdestä mökistä juosta lauma teinejä, jotka tulivat halaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Olivat entisiä oppilaitani. Siis tämä viikko on oikeasti ollut mahtava! Olen onnesta mykkyrällä lasten positiivisesta palautteesta.

    VastaaPoista
  7. Kyllä nuo positiiviset kokemukset ja onnistumiset työssä antavat kummasti draivia elämään. Tunne on huikea. On todella sääli, jos ruotsi häviäisi opetussuunnitelmasta. Joskus olen miettinyt, mistä tuo vastenmielisyys ruotsin kieltä kohtaan kumpuaa. Olisiko niin, että ikivanhat asenteet herraskaisena kansanosana pidettyjä ruotsinkielisiä kohtaan kummittelevat vielä nykyäänkin monen suhtautumisessa tähän kieliasiaan. Ihan tiedostamatta. No, oli miten oli, mutta kiva, että teineillä on ollut positiivinen asenne ruotsin tunneilla. :)

    Itsekin muuten aloitin aikanaan kielenkääntäjäopinnot ruotsi pääaineenani; sittemmin ala kuitenkin vähän vaihtui. :) Kieliä rakastan edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempien, vallankin isien, asenteet tuntuvat heijastuvan lapsiin. Minusta minkään kielen osaaminen ei ole turhaa.

      Poista
    2. Kielet ovat korillinen kommunikaatiovälineitä, eivät samaan tapaan universaaleja tieteitä maailmankuvan rakentamisessa kuin matematiikka ja luonnontieteet. Laskento on väistämättä osa meidän kaikkien elämää, korkeampaa matematiikkaa tarvitsee jokainen akateeminen ymmärtääkseen edes auttavasti niitä tilastollisia menetelmiä, joita oman alan tieteentekijät käyttävät. Luonnontieteellistä maailmankuvaakaan ei lueta lukiossa kuin kaksi kurssia, yksi fysiikan perusteita ja toinen kemian. Mitään pakkomatematiikkaa tai pakkofysiikkaa ei useimmissa ammateissa ole - pakkoruotsi löytyy kaikilta.

      Missään nimessä ei voida moittia ihmisten, edes miesihmisten asenteita, jos he katsovat selviävänsä yhdellä vieraalla kielellä (englanti on melkoinen lingua franca) ja haluavat keskittyä matemaattistekniseen osaamiseen, joka on muuten haastavuudeltaan aika kovaa luokkaa. Ketään ei palvele se, että insinöörimme takkuavat pakkoruotsin kanssa opinnoissa, joista muiden maiden insinöörit valmistuvat ilman rajoittavia kieliopintoja.

      Ei kannata käyttää tunnepuhetta ja liturgiaa tavalla, joka perustelee itselle muitten vähättelyn. Kielet ovat ok, toisille ne ovat koko elämä, sekin on ok - mutta muihin kuin kieliin suuntautuneiden vähättely asenneongelmiin viittaamalla vain siksi, etteivät nämä näe ruotsia samalla tavoin kuin ruotsia rakastava näkee, ei ole älyllisesti rehellistä.

      Poista
    3. Siis mulle on aikalailla sama, onko ruotsi pakollinen tai ei. Totean vain, että itse en kokenut sitä pakkona enkä vastenmielisenä, joitakin muita aineita kyllä. Pidin kuitenkin mölyt mahassani ja kävin ne matikankin pakkopullakurssit suht kunnialla läpi. Totesin myös, että muunkin lainsäädännön pitäisi muuttua, jotta lapset eivät joudu jatko-opinnoissaan eriarvoiseen asemaan. Sen taas näen työssäni ihan faktana, että etenkin isien asenteet pojille ruotsin opiskelussa periytyvät. Kielteinen asenne jotain oppiainetta kohtaan ei tee sen opiskelusta ainakaan helpompaa, kun kuitenkin sitä on toistaiseksi opiskeltava. Avain oppimiseen on halu oppia! Ruotsin kielen opiskelu ei henkilökohtaisesti ole minua estänyt myöskään opiskelemasta saksaa, englantia ja espanjaa. Kaikki em. Kielet ovat tarpeellisia.

      Poista
    4. Ettei pakkoruotsi muka ole mistään poissa? Soininvaara totesi väitteeseen, ettei voida muka osoittaa, että ruotsi söisi muuta kielitaitoa: "Olisi --- muka yhtä helppoa opiskella ruotsia ja venäjää tai pelkkää venäjää. Väite on kertakaikkisesti väärä. Jos se olisi totta, meidän kannattaisi varmaankin tehdä kaikista maailman kielistä pakollisia, koska yhden kielen lisääminen kielivalikoimaan on aina ilmaista."

      Pakkoruotsi vie aikaa ja voimia myös muilta opinnoilta ja joillakin pidentää kohtuuttomasti opintoja tai jopa aiheuttaa niiden keskeytymisen. Esimerkiksi Satakunta-lehdessä oli kuvattu paikallisen ammattikorkean tilannetta: "opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. --- Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri. ---"

      Kun puhutaan pakkoruotsista, puhutaan nimenomaan siitä, että kieliopinnot eivät ole palvelemassa yksilöä vaan jotain muodotonta kaksikielisyysnäytelmää. Tähän pitäisi nyt kieliä rakkaudella opiskelevienkin herätä. Heitä ei ole sorrettu matematiikan opinnoilla, ne on mitoitettu tarpeeseen, mutta pakkoruotsi ei palvele kuin pientä osaa opiskelijoista.

      Poista
  8. Olen itsekin koulutuspuolella. Haasteita siellä riittää. Tänään muuten on meidän puutarha saanut uusia mansikantaimia ja jotain muuta. Tahtoo vain tuo aika olla kortilla, kun pitää yhdistää työ ja vapaa-aika.

    VastaaPoista
  9. Neljän lapsen äitinä oli mukava kuulla näin positiivinen juttu nuorista, yläkoulusta ja ruotsinkielen opiskelusta. Itselleni se taisi olla "pakko" vaikka todistuksessa komeileekin täydet 10. Yhtään en osaa ruotsia puhua, vaan se taitaa johtua että silloisen suppean kurssin kieli ei ollut kovin vaikeaa.

    VastaaPoista
  10. Olipa mukavaa luettavaa ! Kyllä myönteisyys tarttuu oppilaisiin ja se kun huomaavat kivan opettajan kautta että ruotsi on oikeasti kiva kieli. Minulla ei ole koskaan ollut ruotsinoppilaitteni joukossa ketään nurjamielisesti suhtautuvaa. Se varmaan vaikuttaa että itse rakastan ruotsia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missäpäin Suomea opetat? Sillä on vaikutusta. Täällä meilläpäin ollaan aika rähmällään tuonne idän suuntaan...

      Poista
  11. Voi kun olisin saanut elää aikana kun kieliä koulussa on opetettu. Olen niin vanha, ettei silloin edes puhuttu kielistä mitäämn. Hyvä, että edes omaa kieltämme kunnolla opetettiin. Ruotsia kyllä opin leikkikavereiden kanssa ja vieläkin jotain siitä muistan. Ominpäin olen jotain opiskellut ja käyttökieltä oppinutkin, mutta se oikea opetus on ollut vain haave. Tsemppiä työhösi, se on kuitenkin tärkeä taito, oppia jo nuorena kieliä.

    VastaaPoista
  12. Voi kun meidänkin lapsilla olisi sinunlainen opettaja <3 No kop kop vielä ei ole juurikaan kuullut että täällä päin olisi huonoja opeja tuolla yläasteella onneksi :)Hienossa ammatissa olet jota vanhempana arvostan ja sinun blogiasi seuranneena tiedän että teet työtäsi varmasti käsi sydämellä <3 Leppoisaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
  13. Meillä vanhin poika inhosi ruotsia yläkoulussa, nyt otti sitten lukioon preppauskurssin siitä. Katsotaan miten nyt maistuu :) Kaksi nuorinta kyllä tykkää, muistin heille mainostaa ennen yläkoulua alkua, että ruotsi on kivaa, ehkä se auttoi! Itse tykkäsin kouluaikoina ruotsista, meillä oli tosi kiva ope, se vaikuttaakin paljon asiaan. Nyt on kyllä minulla totaalisesti unohtunut koko kieli, kun sitä ei käytä, vaikka ruotsalaisessa firmassa työskentelenkin ;) Puhekieli on meillä englanti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että kieli unohtuu, jollei sitä käytä. Äkkiä se kuitenkin palautuu, kun tarvetta tulee.

      Poista
  14. Sinulla on ihana blogi ja minun ei ehkä olisi pitänyt vastata, koska en ole osa tätä piiriä, mutta pakkoruotsin hehkutteluun puutun nykyisin aina sitä kohdatessani.

    Minusta on oikein puhua kauniisti kielestä, jota opettaa. On oikein markkinoida sitä valinnaisena kielenä. MUTTA pakkoruotsi on ihan eri kieli kuin ruotsi. Pakkoruotsille ei ole kestäviä perusteita. Se, että pakon kriitikkoja sitten perusteiden puutteessa ruvetaan vähättelemään ja jopa haukkumaan, on täysin kestämätöntä.

    Ruotsinopettajana tietänet, miten ruotsin varhaistus saatiin aikaan. Se oli RKP:n ja folktingetin hanke, joka kirjattiin ns. Ahtisaaripaperiin, jonka folktinget tilasi tulevan hallitusohjelman kielipoliittiseksi osuudeksi jo vuotta ennen vaaleja 2011. Se sisälsi mm. kansalliskielistrategian lukuisine uusin virkamiehineen valvomaan kielipakkoa ja koulujen pakkoruotsin varhaistuksen varhaistamisen, mikä on folktingetin ainoa vastaus sille, että kaikissa gallupeissa enemmistö suomalaisista haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi, viimeksi 74% ÅA:n gallupissa.

    No peruskoulun uusi tuntijako keväällä 2012 ei työryhmän jäljiltä tätä varhaistusta kuudennelle sisältänyt. RKP:n edustaja ilmoitti samana päivänä ruotsinkielisissä uutisissa, että varhaistusta lähdetään hakemaan hallituksen suljettujen ovien takana. Se saatiin juhannusta edeltävän päivän kokouksessa ja siitä ilmoitettiin hyvin pienesti juhannuksen jälkeisen maanantain lehdessä - ruotsinkielinen lehdistö riemuitsi.

    Kieltenopettajat olivat huolissaan, sillä oli selvää, että kuudennelta alkava ruotsi söisi A2-kielen valintoja, jopa tarjontaa. Lisäksi yläkoulun supistuva ruotsi aiheuttaisi ongelmia ja moni 2+2 tai 2+1+1 vaihtoehdon lukija lähtisi lukioon huomattavasti entistä heikommin eväin. Suunniteltiin ruotsiin valinnaiskurssia ysille lukioon aikoville tai lukioon nollakurssia heikommin eväin tulijoille, se siitä tasa-arvosta.

    Suomenkieliset eivät ole vieläkään heränneet varhaistukseen, tosin ne heräsivät viime keväänä, kun heille tuli kirje oman lapsen ruotsin kielen alkamisesta. Tämä herätti äimistystä ja kiukkua monella työpaikalla, kun vanhemmat toivat asian kahvipöytään.

    Tavoite vuoden 2012 taloudellisessa tilanteessa RKP/folktingetillä oli, että kuntakohtaisesti palautettaisiin yläkoulusta alakouluun siirretyt tunnit. Niin on nyt tehtykin monessa kunnassa, esimerkiks Helsingissä, missä kaikkien tyrmistykseksi muitten säästöjen rinnalla ruotsin tuntimäärä nousi kolmanneksella. Aivan käsittämätöntä. Paremmaksi pistivät vain muutamat ruotsinkieliset kunnat, esim. Raasepori, missä suomenkielisten vanhempien nimenomaista toivetta vastaan pakkoruotsi siirrettiin alkamaan ykköseltä ja jo ennen englannin opiskelua. Näin yritetään siellä saada "asennevammaisia" kuriin.

    Tämä tie pakkoruotsin varhaistamiseksi ja lisäämiseksi on nyt niin kuljettu loppuun. Ei yhtään enää. Nyt on lupa herätä niidenkin, joille ruotsi on rakas ja tärkeä kieli. Tämä tie vie vain entistä suurempiin ongelmiin ja sille ei ole perusteita.

    Nuoret perheineen ovat ansainneet vapaamman kielivalinnan. Vapaasti kielet valitaan muuallakin. Ahvenanmaalla suomi on samalla tarjottimella saksan, ranskan, espanjan ja venäjän kanssa. Ihan heti ei saada noin laajaa tarjotina meille, mutta pikkuhiljaa. Ruotsissa saksan, ranskan ja espanjan rinnalle on jo nostettu koulukohtaisesti esim. kiinaa tai arabiaa.

    Kieltenopiskelu ei voi enää koskaan nojata pakkoon. Uussuomalaisten pakkoruotsi on järjetöntä. Meillä on etelässä paljon luokkia, joissa lasten suomen kielen taito on puutteellinen, mutta heilläkin pakkoruotsi. Pakkoruotsista ei anneta edes niitä vapautuksia, joihin olisi lain mukaan oikeus, koska se olisi murtuma padossa ja aiheuttaisi pian tulvan.

    Siis onnea ruotsinopiskeluun ja opettamiseen - mutta vapaaehtoisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhtaudut ilmeisesti sen verran tunteella tähän pakkoruotsiin, että näet hehkuttelua sielläkin, missä sitä ei ole. Totesin, että minulle ruotsi ei ollut pakkoa, vaan kivaa. Sen sijaan matikka oli ja monia matematiikassa opiskelemiani asioita en ole tarvinnut missään. Silti en ole nousemassa barrikadeille pakkofunktioiden yms. poistamisen puolesta. Minusta mikään opiskelu ei mene hukkaan. Aivot on lihas, jota on harjoitettava.

      Totesin myös, että jos ns. pakkoruotsi poistetaan, tulee muutakin lainsäädäntöä muuttaa, tai lapset ovat jatko-opinnoissaan eriarvoisessa asemassa.

      Poista
    2. No mutta - ei faktojen kerääminen ole tunnepuhetta. Tietysti sinulle voi olla uutta se, että joku muukin kuin folktinget seuraa tätä poliittista näytelmää pakkoruotsin ympärillä. Suosittelen sitä seuraamista kuitenkin muillekin, myös sinulle, joka saat palkkasi pakkoruotsista. Seuraammehan me opettajat myös muuta koulunuudistustyötä kriittisesti ja kantaa ottaen.

      Poista
    3. "mikään opiskelu ei mene hukkaan. Aivot on lihas, jota on harjoitettava."

      Tuolla perusteella voisi siis kannattaa pakkourdua ja pakkonuorallakävelyä - mutta hei, kaikilla nykyisillä kouluaineilla on omat perusteensa ja jopa vastineensa muiden maiden koulujärjestelmissä, niissä ainejakoisissa. Pakkoruotsille vain ei ole vertailukohtaa ja sen ns. perusteet riittäisivät korkeintaan valinnaisen ruotsin perusteluun. Ymmärrät varmasti.

      Poista
    4. Kiinnostaisi tietää, saatko sinä palkkasi pakkoluonnontieteistä, kun ymmärrät noin hyvin insinöörejä yms. Mutta ihan sama. Tämä ei ole poliittinen foorumi. Kerroin työpäivästäni puutarhablogissani. Nyt voit jatkaa keskenäsi tätä keskustelua jollain muulla foorumilla. Kiitos ajatuksistasi. Mukavaa sunnuntaita.

      Poista
  15. Kiva postaus ja kiva lukea sinun ajatuksiasi töistä. Itse olen alakoulun puolella, ja sielläkin on omat haasteensa. Mutta mukavaa työtä, ja lasten innostaminen on kyllä niin palkitsevaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Lasten ja nuorten kanssa puuhailu on parasta.

      Poista
  16. Hei Satu suur kiitos tästä erilaisesta postauksesta työviikostasi, luin sen suurella mielenkiinnolla kuten saamasi kommentitikin. itsekään en ole koskaan tehnyt yhtäkään postausta työstäni (toimin lehtorina AMK:ssa), koska haluan pitää blogimaailman ja työelämän täysin erillään toisistaan. joskus olen ajatellut perustaa työelämää käsittelevän blogin, se on jäänyt ajatuksen tasolle, koska siihen ei aikani riitäisi.
    teet todella arvokasta työtä ja olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että tarvitaan lakimuutoksia, jos toinen kotimainen muuttuisi vapaaehtoiseksi. kolmattavuotta yliopistossa opiskeleva tyttäreni on tästä hyvä esimerkki, heillä oli tosi niukka ruotsin opetus ja varmaankaan ei ollut yhtä innostava ope kuin Sinä, ja nyt hän tarvitsee lisäkursseja suoriutuakseen yliopiston kielikokeesta. toinen asia sit kokonaan on tää AMK:n ottama linja muuttaa yhä suurempi osa opetusta englanninkieliseksi. tällä hetkellä jo 15 op on englanniksi ja jatokossa pitää olla 30 op, tavoitteena meidän AMK:ssa on ottaa opetuskieleksi kaikessa opetuksessa englanti. siitä herää monenlaisia kysymyksiä varmaan itsekullekin!
    positiivinen palaute oppilailta on se suola, mikä auttaa jaksamaan raskaidenkin työrupeamien yli. rentouttavaa sunnuntaita Sinulle:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ilona! Totta, positiivinen palaute antaa voimia. Joo, tuo tuntuu olevan yhä enenevä trendi, että opiskellaan englanniksi. Mikäs siinä, mutta on siinäkin taas puolensa...

      Poista
  17. Kyllä se ruotsin opiskelukin on tärkeää, vaikka usein ihmiset suhtautuvat siihen negatiivisesti. Ruotsi alkoi itsellä aikoinaan seiskalla ja meni hienosti, mutta lukiossa vaatikin sitten enenmmän ja koskaan en ole ollut siinä niin vahva, että haluaisin alkaa keskustelemaan ruotsiksi. Venäjää luin viisi vuotta ja en kyllä osaa sitä yhtään enää. Harmi, nythän sitä tarvitsisi.
    Meidän tyttöjen ruotsi on alkanut jo alakoulussa ja muistan, että enkku ja ruotsi meni aina aluksi sekaisin. Ihmetyttää, että ysillä ruotsia on enää tunti viikossa ja pelkään, että se vähän unohtuu ja lukiossa ollaanki sitten jo vaikeuksissa.
    Teinit taitaa tykätä kuitenkin eniten siitä, että opella on luokka hallinnassa ja huumoria heittää väliin. Myös elokuvat ja musiikki piristävät tunteja. Siskoni on myös yläasteen kielten maikka, joten myös sitä kautta on kokemusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta. Teinien kanssa ei voi kaikkea ottaa ihan tosissaan. Huumorilla selviää tosi pitkälle.

      Poista
  18. Olipa ihana lukea tämä postaus. Arvostan sitä, että suhtaudut työhösi suurella palolla. Juuri kaltaisiasi opettajia koululaitos kaipaa!

    Pojallani alkoi tänä syksynä 4. luokalta Ruotsi A2-kielenä. Ihan hirveästi se ei poikaa kiinnosta ja aika usein tulee muistutus, että äiti pakotti. Koska pojalle koulunkäynti on helppoa, niin minusta olisi ollut hullua jättää käyttämättä mahdollisuus oppia toistakin kieltä ala-asteella. Sehän tulee tässä vaiheessa vähän kuin ilmaiseksi. Ruotsi ei ollut meille se ykkösvaihtoehto, mutta muuta ei ollut tarjolla.

    Ruotsin kielen asema kyllä murenee pääkaupunkiseudullakin kovaa vauhtia. Mieheni on käynyt ruotsinkielisen koulun ja meidän kotikielemme on pelkkä suomi, siitä huolimatta että lapsille olisi löytynyt ruotsinkieliset päiväkodit ja koulut. Mieheni veljen vaimon kotikieli on myöskin ruotsi, mutta he puhuvat kotona vain suomea. Teimme kerran leikkimielistä gallupia ja totesimme, että iso osa miehen koulukavereista käyttää nykyisin kotikielenään Suomea. Ehkä länsirannikolla on vielä paikkakuntia, jossa oikeasti ruotsinkielen taito on välttämättömyys. Minä olen lukenut kouluruotsin ja yliopiston pakolliset ruotsit ja suorittanut kielikokeenkin, osa perheestä ja sukulaisista on myös ruotsinkielisiä ja mitään en osaa ruotsiksi :D :D Ainoa haitta on ollut se, että teatterireissuihin lähimpään ruotsinkieliseen teatteriin en ole pystynyt osallistumaan, koska siellä ei ole teksityslaitetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen halunnut lapsiemme lukevan mahdollisimman nuorena kieliä. Ovat enkkupainotteisella luokalla. Englannin opiskelu alkoi jo ensimmäisellä luokalla. Saksan aloittivat neljännellä ja ruotsin seitsemännellä. Tykkäävät kaikista kielistä ja kaikki ovat kiitettäviä. Nurinaa ei juurikaan ole kielten opiskelun osalta kuulunut.

      Täällä meilläkin piti valita ne kielet, joita oli valittavina.

      Poista
  19. Olipas mielenkiintoista lukea työstäsi ja ajatuksistasi!
    Antaa kummasti perspektiiviä blogisi lukemiseen :-)

    VastaaPoista
  20. Kiva ja mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos.

    VastaaPoista
  21. Oikein hieno juttu, että oot tykätty ope. En toki muuta ole kuvitellutkaan. Jännä että tämä aihe aiheuttaa paljon tunteita täälläkin :) Hyvä kun kirjoitit tämän jutun!
    70-luvulla kun olin ite koulussa, eipä juuri huvittanut opiskella ruotsinkieltä, ei nyt hirveästi muutakaan :) Varmaan nykyiset opetukset ovatkin ihan toista luokkaa kuin silloin. Varmaan mielenkiintoisemmin toteutettu.
    Mutta nyt aikuisena olisi hyvä osata edes jonkin verran kieliä. Englantia tuntuu tulevan joka tuutista, joten kai se on luontevampaa oppia nykyisin.
    Ruotsissa on sukulaisia ja kun he tulevat käymään, olisi niin kiva kun ymmärtäis heidän keskenään puhumaa ruotsinkieltä. Vaan eipä siitä saa selvää montakaan sanaa :)

    VastaaPoista
  22. Olipa kiva lukea vaihteeksi ajatuksiasi työstäsi opettajana. Vaativaa, mutta varmasti myös antoisaa, kuten kirjoituksestasi kävi ilmi. Tuohon kieliasiaan en tahdo ottaa mitään kantaa.

    VastaaPoista
  23. IHana, erilainen postaus, tällaisia lisää kiitos :D
    Itse olen sitä mieltä, että Ruotsin opiskelu pitäisi aloittaa vaikka pienin askelin jo eskarissa. Itse olen aivan onnettoman pas...surkea kielissä vaikka aina olisin halunnut osata kunnolla kieliä. Englanti menee miten menee ja Ruotsia en osaa sitäkään vertaa. Jos lapset oppisivat kieliä jo ihan pienestä asti niin se ei sit tulisi uutena siinä iässä kun kaikki muukin pännii. Terkuin murkkuikäisen äiti.

    VastaaPoista
  24. Harmi, ettei meidän nykyisellä 8. luokkalaisella alkanut alakoulussa jo ruotsi - hän nimittäin rakastaa kielia, ja ruotsi on yksi lempiaineista. Itsekin tulee opiskeltua sanoja ja kielioppia uudelleen yms. kun kyselen sanoja.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit ilahduttavat. Kiitos vierailustasi blogissani!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...