Voihan makkaravarvas! – What a week!

Voihan makkaravarvas! – What a week!

Eilen simahdin totaalisesti reumalääkärikeikan jälkeen. Tuli pipi pää. Ja sille tässä kuvassa näytänkin!

Oikeesti, välillä luulin siellä lääkärissä, että taju lähtee. Lääkärisetä kysyi pokkana, mihin mie tuota varvasta tarvitsen. (Jos joku ei tiedä, mulla on ollut kohta puoli vuotta oikean jalan kolmas varvas tulehtunut.) Samalla lääkäri heitti, että seuraavaksi jutellaan kirurgin kanssa, joka leikkaa varpaan. SIIS LEIKKAA VARPAAN! Silloin meinasin lentää kanveesiin. Lääkäri näki kai, että nyt tuo järkyttyi. Pehmensi sitten, että kirurgi voi putsata varpaan jänteet, jotka tässä ovat se suurin ongelma. Tosin uhkaili kyllä, että jollei varvas mitenkään parane, voidaan se poistaakin. Parempi olisi siis parantua ja vähän hiton äkkiä!

Joo, varpaan tulehdus on kroonistunut. Tää on nyt viimeinen epätoivoinen yritys saada käpälä kuntoon. Tämä loppuviikko ja syysloma mahdollisimman paljon levossa. Tämän loppuviikon olen sairaslomalla.

Eilen sain taas kaksi kortisonipistosta kahden varpaan jänteisiin. Nyt on siis kaksi varvasta tulehtunut. Saan myös lähetteen magneettikuvaan. Olen nyt kirjanpitoni mukaan saanut jo 12 pistosta tuohon oikeaan jalkaan. Huh, huh!

Lääkäri oli aika huvittuneen näköinen, kun mie sanoin opiskelleeni Googlesta tätä tulehdusta. Esim. että myös nivelpsori on autoimmuunitauti, jossa nimenomaan kärkinivelet ja akillesjänne tulehtuvat. Ja että välttämättä ei ole suurempia iho-ongelmia. Oli samaa mieltä, ja sanoi, ettei voi olla varma, onko mulla nivelpsori vai selkärankareuma. Ei oo kuulemma väliä. Miust on.

Juteltiin myös daktyliitista. Ai, et sie tiiä, mikä se on? Kroonistunut makkaravarvas. Se mulla on! Voi… Satu Makkaravarvas. Siitä oonkin aina haaveillu. Ei siis suinkaan Satu Kukkaiselämää!

Onks se muuten niin, että makkaran määrä ihmisen elämässä on vakio? Mie lopetin lihan ja makkaran syönnin kohta kuukausi sitten ja nyt miulla on makkaravarvas.

Edellisen kerran minulla oli akillesjänne puoli vuotta tulehtunut. Silloinkin uhkailtiin puukolla. Onneksi lopulta parani. Seison nytkin vaikka päälläni, jottei jalka ja varvas yhtään rasitu, ja paranen.

Päikkäreitten jälkeen eilen mie yritin sit pipipäänä suunnitella sijaisille kouluun loppuviikon tunteja, mut olikin aika haastavaa, kun suurin osa kirjoistani on koulussa. Kotona ei juurikaan mitään. Wilman (tietojärjestelmä) tuntipäiväkirja olikin hommassa korvaamaton apu. Jotain suunnitelmia sain sitten töherrettyä. Sijaisparka!

Tänään sitten menin terveyskeskukseen ottamaan B12-vitamiinipiikin. Minun täytyy käydä piikillä kolmen kuukauden välein. Minulla on ns. Pernisiöösi anemia. Elimistöni ei ota ravinnosta B12-vitamiinia, joten se on otettava pistoksina. B12-vitamiinia taasen tarvitaan, jotta rauta imeytyisi. Entisaikaan tätä tautia sanottiin näivetystaudiksi ja ihmiset vain kuolla kupsahtivat ja näivettyivät pois. No, onneksi elän nykyaikaa. Tähän kuvioon liittyy myös keskivaikea mahakatarrini. (Vatsan surkastunut limakalvo)

Huomaan aina tuossa kolmen kuukauden piikittä olon täyttyessä, että alan unohdella asioita. Vaikutusta on myös mielialaan. Saatan olla tosi hermostunut ja kiukkuinen tai itkuinen. Tänä maanantaina itkin oppitunnilla oppilaitteni edessä kuin pieni porsas. Syy ei ollut heissä – ihanissa. Syynä oli edellisillan varvasgoogletteluni ja epätoivo. No, onneksi toisella tunnilla ei enää itkettänyt.

Tiistaina taas elin mielessäni koko ajan keskiviikkoa. Istuin opehuoneessa juttelemassa niitä näitä ihan rauhassa, kun kouluavustaja tuli kysymään, aionko tulla ollenkaan opettamaan. Huoks. Luulin, että minulla on hyppytunti, koska luin keskiviikon lukujärjestystä.

Yhtenä iltana unohdin Mikin melkein tunniksi suihkuhuoneeseen. Havahduin asiaan, kun ihmettelin, missä Mikki on. Odotti siellä raukka, että tulen pesemään tassut.

Tänään istuin puoli tuntia terveyskeskuksessa ja ihmettelin, kun eivät kutsu sisään sille B-vitamiinipiikille. Lopulta menin kysymään asiasta. No, aikani olikin eilen. Onneksi oli kiltti hoitaja ja otti minut vastaan ja sain piikkini. Vastaanotolla kävikin ilmi, että piikki oli jo lähes kuukauden myöhässä. Ilmankos…

Voin kyllä hyvin samaistua, millaista muistihäiriöisen elämä on. Mulla alkaa pätkiä aina, kun B12 vetelee lopuillaan elimistössäni. Se on ihan järkkyä. Olen kuin toinen ihminen kuin normaalisti. Tavallisesti olen tarkka ja huolellinen.

Joskus pelottaa, että onko vuosikausien B12-vitamiinin puutos jättänyt minuun pysyvät jäljet. Minulla oli jatkuva anemia yli 40 vuotta ja kukaan ei keksinyt syytä siihen. Söin B-vitamiinitabletteja ja rautalääkkeitä, mutta eivät ne juurikaan auttaneet. Ihmettelin monesti, miksi olen niin hermostunut, mutta luulin vain olevani sellainen luonnostani. En kyllä ole. Nyt sen tiedän.

Ylläolevassa kuvassa on elämäni ensimmäinen päärynäsato. Tuon ihanan vaa’an sain tädiltäni. Täällä ollaan siis hyvin trendikkäitä nyt. Nuo vaa’at näyttävät olevan pop.

Jep. Tällainen avautuminen tällä kertaa. Eihän sitä tiedä, mitä kaikkea vielä kerronkaan, kun puutarha on talviunilla. Heh, heh.

34 thoughts on “Voihan makkaravarvas! – What a week!

  1. Komeita päärynöitä! Toivottavasti varpaasi nyt paranisi ilman sitä puukkoa. Ja tsemppiä muutenkin

  2. Tiedän tunteen kun alkaa pätkimään.minullakin on varmaan B12-vitamiinin saannissa, koska kun juon beroccaa niin johan alkaa taas järki luistaa ja väsymys väistyä.Monivitamiinilla ei ole samaa vaikutusta…Ja todellakin on ärsyttävää kun ei tiedä mikä sairaus vaivaa:minä yritän joka kerta selittää työkkärissä, että reumalääkäri uskoo minulla olevan selkärankareuman, mutta kun sitä ei voi diagnosoida ennekuin selkä on niin sökö, että näkyy magneettikuvissa.Työkkärissä sitten hymähtelevät, että siitä se kuntoutuu kun kykkii,kumartelee ja kantaa tavaroita eli eivät usko:S

  3. Sinullahan on ollut kauhun hetkiä ja kipuja kamalasti, mutta fantastista että kaikenlaista selvisi. Ja oppilaatkin näkivät että ope in ihminen. Minä olen aina tykännyt näyttää oppilaille että olen ihminen, että esim. teen virheitä. He arvostavat sitä, jos ope-oppilas – suhde on muuten kunnossa.

    Muistan tuon pernisiöösin anemian parinkymmenen vuoden takaa ammattiteksteistä ! Opetin silloin englantia Kansanterveyslaitoksessa ja luin ryhmäläisten kanssa tekstiä otsikon Pernicious Anemia alta. Muuta en siitä sitten muistakaan.

    Jäämme jännittämään kanssasi hellittävätkö kaikki vaivat piankin, vai vieläkö pitää kitua. Ota iisisti ja tee jotain kivaa. Lue vaikka koiralle Peppi Pitkätossua ruotsiksi 🙂

  4. En tiedä mitä sanoisin, mutta kaikenlaisia hyvä ajatuksia, empaattisia lähettelen sulle. Pura vaan sydäntäsi blogissa, jos se helpottaa oloa, me "kuunnellaan" täällä, vaikka ei aina osattais sanoa mitään 🙂 Muistan tullaisen vaa'an lapsuudesta, missähän se nyt on, tuskin ainakaan enää äidillä.

  5. Voi että sua Satu <3. Sie se jaksast kirjoittaa niin positiviisesti ja elämänmyönteisesti, vaikka olo on ihan pomminvarmasti todellakin kurja. Nauratti sekin makkaran vakiomäärä :D. Ainakaan mun miehellä ei oo sen suhteen pelkoa, että siirtyis makkarattomuus varpaaseen. niin paljon se sitä kiskoo. Mutta B12-vitamiinimittauksiin sen kyllä vois lähettää. tuntuu, ettei muista enää mistään mitään. Siis sellasesta ainakaan, mitä minä oon sanonut. Eikä kai muisti sentään niin järjestelmällisen valikoiva voi olla.. (Oli itsellenikin uusi tieto se, että kaikille ei suun kautta otettu B12 imeydy hyötykäyttöön johtuen jostain vatsan ominaisuudesta. Juttelin siitä just luottoluontaistuotekauppiaani kanssa. Että voipi olla,e ttä sitä on itsekin eräätkin purkit tullu turhaan kiskottua).

    Mää niin lähetän sulle täältä hyviä ja lämpimiä ajatuksia <3

  6. Voi että, kurjalta kuulostaa. Toivottavasti varvas paranee ja muutenkin hoidot tehoavat.
    Päärynäsi ovat tosi kauniita; maistuvatko ne yhtä hyvältä? 🙂
    Jaksamista!

  7. Aina ei noiden lääkäreiden huumorintaju tai -tajuttomuus osu paikalleen. Ei ainakaan silloin, kun itse on tyystin väsynyt kivuista ja kolotuksista ja kaikesta niiden mukanaan tuomasta vaivasta. Toivottavasti saat vihdoin varpaan kuntoon ja itsesi muutenkin.
    Luin myös juttusi teinioppilaistasi ja ruotsinkielestä. Paljon opetuksen perille menossa on kyse myös siitä, miten tieto oppilaille tarjoillaan. Muistan omalta kouluajaltani, kuinka innostunut ja aktiivinen historianopettaja sai koko luokan nauttimaan opiskelusta. Kun opettaja oli innostava, se tarttui oppilaisiin ja tunneista muodostui hyvin vuorovaikutuksellisia ja upeita kokemuksia. Vieläpä aikana, jolloin opettajien auktoriteettia ei juurikaan kyseenalaistettu. Vanha herra Hukkisen ei pahemmin tarvinnut oppilaitaan komennella. Kaikki olivat joka tunti niin innoissaan oppimaan uutta.

  8. Onko sulta löytynyt sitä HLAB-27 tekijää? Voi tutkia verikokeella. Jos on, sulla on todennäköisesti selkärankareuma, jos on oireita.

  9. Joo, kauhua oli, kun luulin, että varvas viedään. Oppilaille näytän aina avoimesti tunteeni ja mokailenkin ihan rennosti. Ymmärtävät kyllä.

  10. Nuo päärynät ovat vielä vähän raakoja. Kypsykööt tuossa vielä, maistelen sitten. Kiitos, Sara.

  11. Terrible news, I really hope your toe gets better. I understand how you feel, you cannot do a thing to it. Lucky you have Mikki to comfort you.

  12. Minulla on myös anemia mutta vielä on riittänyt tablettina syöty B12-vitamiini, voi olla että jossain kohtaa joudun samaiseen piikityshoitoon. Suomessa aika alidiagnostisoitu sairaus, muualla pistävät piikkiä paljon tiuhempaan, jopa kerran kuukaudessa.

  13. Voi että Satu! Onneksi sinulla on Mikki. Älä välitä, mekin ollaan unohettu meijän koira iltalenkin jälkeen ulos. Muutaman tunnin päästä ollaan ihmetelty että missä se meijän koira on. 🙂 Siellähän se, ulkona kiltisti ootti. Hmm, mun yhdellä tutulla on myös varvas ollut samalla tavalla tulehtunut.. Aikaaaa pitkään, pitempään ku sulla, eikä kas kummaa se ole parantunut. Kaikkensa ovat yrittäneet hoitajat ja lääkärit, tosin ei varpaan poistoa.. Tsemppiä!

  14. Voi sinua Satu! Toivottavasti saat apua tuohon varpaaseesi. Tsemppiä tv Liisa

  15. Tsemppiä paranemiseen!
    Onko keliakia tutkittu, se nimittäin voi olla oireeton ja aiheuttaa anemiaa?

  16. Inhottava varvas! Mutta toivottavasti upea päärynäsato helpottaa edes hieman! Tsemppiä!=)

  17. Eli B12- vitamiinia ostamaan –
    Pätkii muisti täälläkin 🙂

  18. Ihana, kun kerrot niin avoimesti. Oppisinpa mäkin joskus. Oletko muuten lukenut muista ruoka-aineista, jotka voivat pitää elimistössä tulehdusta yllä? Joo joillekin lääkäreille ei saa erehtyä sanomaan mitään omista tulkinnoista. Itse kans tutkailen asioita ennen lääkärissä käyntiä ja huvittavin kommentti oli yhdeltä tohtorilta, joka turhautuneen oloisesti tuhahti "enköhän minä täällä tee diagnoosit". Joo-o mä nyt vain ajattelin… Nivelpsoria mulle kans reumalääkäri kauppasi vaikkei näkyviä tulehduksia olekkaan, kipuja ja arkuutta vain.
    Vau omia päärynöitä, vihreänä karehdin. "Onneksi" on talvi edessä, ehtii kroppa levätä. Mukavaa viikonloppua Satu !

  19. Mitä? Sullahan on aina pilvin pimein päärynöitä! Joo, jotain oon noista ruoka-aineista lukenut ja tulin tulokseen, ettei motään saa syldä! No, lihatra olen ollut jo kuukauden. Ei se lääkäri pahakseen miun googlailuja pistänyt. Lähinnä näytti hämmästyneeltä, kun tiesin jotain asioista.

  20. Kyllä tuo sun varvas osaa olla itepäinen junttura, kun ei parane! Jospa alkais tottelemaan, kun puukolla uhataan 😉
    Ikävä ja viheliäinen vaiva. Olen syönyt kans B-vitamiinejä pitämmän aikaa ja arvot olivat hyvät viime testeissä. Hyvä että huomasivat sinulla sen puutteen.
    Pistäpä kalenteriin ylös selkeästi, milloin seuraava piikki pitää ottaa, ettei pääse välit liian pitkiksi. Voimia ja jaksamista arkeen!

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: