3.2.2017

Kun mikään ei riitä..

Hei!

Taas on viikko pulkassa. Mitenpä meni viikkosi?

Omastani voisin sanoa, että aika p-kasti. Heti maanantaina tuntui, että olen reliikki, joka ei osaa mitään. Niin kai se sitten on.

Tiistaina sain neuvon katsella peiliin. No, pitääpä katsella...

Keskiviikkona selvisi, että Tukholman messuretki ei toteudu. Puuttui muutama osanottaja. Siinä meni sekin kevätilo.

Torstai menikin aikalailla migreenissä.

Tänä aamuna heräsin lonkka kipeänä (limapussi kiukuttelee) ja ei muutenkaan mennyt ihan putkeen. Että semmonen viikko.



Mitäs sitä tekis sitten viikonloppuna? Jaa-a. Yritän toipua tästä ketutuksesta. Ompelen ne kukkaisat, puutarhahaalarini loppuun. En ole saanut niitä väsymykseltäni vieläkään tehtyä. Mitä sinä aiot puuhailla viikonloppuna?

Mukavaa viikonloppua!

41 kommenttia:

  1. Kuulostaa kurjalle viikolle. Pidän peukkuja että viikonloppu on onnistunut <3 Tsemppiä ja voimia. Itsellä myös tosi rankka viikko takana, mutta kai näitäkin tarvitaan, jotta muistaa arvostaa taas sitä helpompaa ja onnellisempaa aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Alamäen jälkeen ylämäki. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. No höh, toivotaan viikonlopulle vähän iloa. Meillä on huomenna yllätysjuhlat, vanhemmillani on kultahääpäivä. <3 Mukavaa viikonloppua sinne. :)

    VastaaPoista
  3. No, ei ihan putkeen näköjään menny...Mutta kyllä se siitä taas!
    Minä aloitan työt huomenissa, joten ei muuta suunnitteilla ;) Toivottavasti ranteeni kestää (kaaduin pahasti liukkaalla metsälenkillä viikko sitten) :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts. Toivottavasti kätesi paranee. Tsemppiä töihin!

      Poista
  4. Toivotaan, että viikonloppu vetää viikon saldon kuitenkin plussalle 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toivotaan. Tämän viikon jälkeen on ihana olla kotona.

      Poista
  5. Toivottavasti tuleva viikko on sitten mennyttä parempi ja lonkkasi tervehtyy pian. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko. Ei tuo vielä pahasti vaivaa. Väijyy lähinnä, valmiina roihahtamaan. Lonkka on nikotellut kesästä asti. Sain siihen syksyllä yhden kortisonipistoksenkin. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  6. Voi surkeus mikä viikko! Toivottavasti ens viikko on parempi :)

    VastaaPoista
  7. Harmi sen reissun suhteen,eikö sitä voi tehdä muuten,kavereitten kanssa?? Minäkin katselen peiliin aina välillä,sama naama siellä on kuin muulloinkin :)Ja miten tuntuukaan usein etten osaa mitään..tosi usein!! Mutta ainakin meillä on ihanat kultaisetnoutajat!!
    Hyvää viikonloppua ja pakko mennnä välillä alas että pääsee taas ylös...Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultsukka on ihan paras lohduttaja. Se ymmärtää ja ei sano vastaan. Pussailee vaan. Kyllä täältä taas noustaan..

      Poista
  8. Oi ei, onpa ollu kyllä kamala viikko. Itselläni tuo pask..in pask..empi viikko oli muutama viikko sitten. Blogin ihana anonyymi ahdisteli taas vitt..maisilla viesteillään, miehen eno nukkui pois, parisuhteeseen iski hetkellinen kriisi ja koko viikko meni itkuksi.
    Tsemppiä sinulle ihana, katsellaan yhdessä sinne peiliin ja todetaan että ollaa ihania naisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Kurjaa! Tsemppihali sinne, Nanni.

      Poista
    2. Kiitos. Onneksi tää viikko tuntui paljon paremmalta 😙😙😙

      Poista
  9. Kaikki viikot eivät valittavasti ole parhaita mahdollisia. Ensi viikolla sitten parempaan päin, vai mitä? Harmi kun tuo messumatka ei toteutunut. - Toivottavasti viikonloppu on virkistävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuo messumatka harmittaa. Eiköhän tässä taas virkisty.

      Poista
  10. No eipä tuo ihanin viikko ollut minullakaan. Nyt tehdään Satu niitä juttuja, joilla saadaan ajatuksen juoksu rentoutumaan ja yritetään nukkua pitkään.
    Haleja ihana ystävä ja rentouttavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Outi. Hali sinullekin ja pitkiä unia!

      Poista
  11. Joskus sitä ketutusta kertyy ihan liikaa! Toivottavasti ensi viikkosi on upea, terveempi, aurinkoinen ja nautinnollinen!
    Minä hyppään aamulla junaan ja vietän päiväni Hesassa messuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuollainen Hesa-reissu tulisikin tarpeeseen! Mukavaa messuilua!

      Poista
  12. O no !...hope you revover woon ....happy weekend love Ria....give a hug to your lovely dog ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Ria. Hugs to Trevor as well! Happy weekend!

      Poista
  13. Ei mene hyvin sinulla, ei! Onneksi murheiden ja ilojen määrä pitäisi jonkin sanonnan mukaan olla vakio. Joten iloisten asioiden vuoro on seuraavaksi! ;D

    Lauantaina on Luonnon päivä. Teemana "Sukella talveen". Aiotaan mennä Beiben kanssa pilkille ja paistaa lättyjä nuotiolla ja keittää pakkikahveet!

    Mukavaa viikonloppua sinne kaikesta ketutuksesta huolimatta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä viikonloppusuunnitelmalta. Minä varmaan pysyttelen sisällä ja kotona. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  14. Sama fiilis täälläkin. Mikään ei mennyt putkeen tällä viikolla.
    Huomenna haluan ulkoilla, jos se nollaisi pään.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  15. Joskus voi todellakin olla tuollaisia kurjiakin viikkoja, mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko, joten parempia päiviä sinulle Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari. Sitä aurinkoa tähän risukasaan nyt odotellaan. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  16. Toivottavasti viikonloppusi kuitenkin sujuu paremmissa fiiliksissä kaikesta huolimatta. On se elämä vaan välillä niin vaikeeta. Minulla on käsivarressa jänteen tulehdus, jonka parenemiseen voi mennä kuulemma vaikka vuosi :( Koitetaan jaksaa ja löytää jotain kivaa ajateltavaa elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Suurin syy alakuloon on nyt henkinen väsymys. Tuntuu, että koko ajan vaaditaan lisää ja syyllistetään.

      Poista
    2. Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Mikä onnistui? Mistä voisit olla kiitollinen ja onnellinen? Itsestään selvyydet? Onko meidän elämä epäkiitollista ja sokeaa kaikelle sille hyvälle mitä meillä on? Pitäisikö oikeasti menettää jotta osaisi arvostaa perusasioita? Kun katselen täällä työssäni aikuista ihmistä joka painaa 30kg. Makaa vain toisella kyljellään ja kummassakin pakarassa on makuuhaavat, kädet ei toimi, puhe on vaikeaa ja epäselvää, pissa otetaan katetrilla, ruoka laitetaan mahaan lettkulla ja henkitorvi suljetaan joka kerta tracheostomian avulla kun hän juo tai ottaa jotakin suuhunsa. Selässä on 90 asteen skolioosi ja paljon muuta...mikä on vialla meidän onnellisessa asemassa olevilla kun valitamme pikku asioista? Mikä on vialla kun emme näe oman elämämme helppoutta?

      Poista
    3. Minusta meillä kaikilla on oikeus joskus tuntea alakuloa. Elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta, vaikkei vuodeosaston potilaana tai saattohoidossa olisikaan. Kyllä meistä suurin osa vielä senkin kokee. Mulla on itselläni lievä vatsasyövän esiaste ja läheiseen liittyen sain viikolla pelottavia uutisia. En aio niitä tässä retostella. Totean vain, että elämä ei ole aina ruusuista ja se ei hittojakaan lohduta, että jollain on vielä huonommin ja edessä on vielä surkeampaa. Tämän avautumiseni pienin murhe oli reumani. Vain sivusävel.

      Olen kurkkuani myöten täynnä yltiöpositiivisuutta, jota tyrkytetään joka puolelta ja jonka varjolla ladellaan ilkeyksiä päin naamaa. Olen ihan saletti, että edessäni on paljon huonompia päiviä ja viikkoja, mutta se ei tee yhtään parempaa menneestä viikosta.

      Poista
    4. Joo-o hyvä se on ajatella kiitollisuuden aiheita, niitäkin varmaan löytyy jokaisen elämästä. Mutta Piian viittaus vuodepotilaaseen ja ihmisten valittamiseen pikku asioista, kuulosti muiden ongelmien mitätöimiseltä. Onko Piian mielestä elämä saattohoitoon asti täynnä vain pikkuasioita, joista ei saisi valittaa? Samaa mieltä Sadun kanssa siitä, että kaikilla meillä on omat murheemme ja meillä on oikeus tuntea alakuloa ja ketutusta niistä justiin niin paljon kuin oma mieli ja keho ilmaisee. Onko se inhimillistä, että pitäisi ajatella, että enhän minä nyt voi tuntea oloani huonoksi, kun jollain muulla on varmasti vielä huonommin ? Eihän sellainen ihminen kunnioittaisi itseään ja omia tuntemuksiaan vaan mitätöisi ne. Satu on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että osaa pukea sanoiksi huonot fiiliksensä. Sitä me kaikki ei osata ja pidetään paha olo visusti sisällä halusimmepa tai emme. Sitä tässä nyt itse yritän opetella, nimittäin sanomaan ääneen, että ketuttaa. Nostan Sadulle hattua siitä, että kirjoitat avoimesti elämän vaikeistakin puolista. Jatka samaan malliin. Kaikkien meidän ongelmat on samalla viivalla. Hyvä, että jotkut niistä jo osaa puhuakin ja käsitellä niitä. Tsemppiä kaikille omiin taisteluihin <3 <3 <3

      Poista
    5. Kiitos, ihana Eija. Kiitollinen olen monesta asiasta, yksi elämäni tärkeimmistä nyt huolettaa. Ja kyllä sekin vetää mielen mustaksi, että istut kuukausitolkulla sisällä. Nyt käyn jo töissä. Se piristää, mutta toisaalta ahdistaa, kun koko ajan vaaditaan uutta ja enemmän. Ja nuo lääkkeet vievät kyllä mehut ja jaksamisen aika tiukille. Sanon vaan, että se, joka tämän tunteen mitätöi, voi kokeiila istua sisällä kaksi syksyä peräkkäin ja vetää kuukausitolkulla jotain raajaa perässään. Olettaisin, että jos on hoitoalalla, löytyisi jotain empatiaa. Ja tosiaan kaikesta en tässä avaudu. Elämään kuuluu myös surut ja alakulu, ei pelkkä päivänpaiste. En saa kicksejä siitä, että jollain menee huonommin tai että jonain päivänä saatan menettää tämän kaiken. Olen ihan tunteva ihminen, vaikka puutarhapainotteista blogia pidänkin. Pusu ja hali, Eija!

      Poista
  17. no onhan ollut viikko!
    Toivottavasti viikonoppuna edes pikkuisen 'paistoi risukasaan' <3 <3 <3
    Voimahali ja jaksamisia...nuo kivut kyllä vie helposti kaiken voiman ja ilon, mutta ihania vaatteita osaat ommella!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaima. Välillä tää on tämmöstä, mut kyllä tältä noustaan.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat. Kiitos vierailustasi blogissani!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...