1.8.2017

Mahtavia vieraita! + reumajupinaa..

Hei!

Kiitos kaikille myötätunnosta Mikille edellisessä postauksessa. Mikki kiittää ja kertoo voivansa jo vähän paremmin. Vielä ei ihan oma itsensä ole, mutta eiköhän se Mikin elo vielä iloksi muutu.

Meillä kävi eilen tooooosi mukavia vieraita! Puutarhatoimittaja  Paula Ritanen-Närhi piipahti ystävänsä kanssa puutarhassamme. Aivan mahtavan kivoja ja ystävällisiä ladyja! Sainpa pari vinkkiäkin muutamaan kasviin liittyen.

Kiitos, Paula, vierailusta ja kuvasta!


Tänään meillä paistaa aurinko, mutta eilen oli pilvinen päivä ja vettäkin ropsautti pikkuisen. Kännykän sääennustuksen mukaan tätä päivää lukuuunottamatta on luvassa pelkkää sadetta.















Varoitus: Tästä eteenpäin ei kannata lukea, jos ei tykkää "reuma-avautumisista..."

Vähän hirvittää. Sain juuri soiton reumapolilta, että jalkaani ei enää piikitetä kortisonilla, vaan katsotaan, "miten ämmän käy". Olen saanut kaksi piikkiä tuohon vasempaan jalkoterääni ja on edelleen pöhössä ja hellänä. Piikeistä ei ole ollut parin päivän hyötyä enempää ja siksi en niitä toistaiseksi lisää saa. Piikeissäkin on kuulemma riskinsä. Eikö sitten mitään muuta hoitoa ole?Kipugeeliä käskettiin levitellä. Toivottavasti jalka tokenee sillä. En jaksa kolmatta ontumissyksyä peräkkäin.

Kipulääkkeitä en uskalla syödä, koska minulla on keskivaikea mahakatarri ja lisääntynyt vatsasyöpäriski. Tähystys on jälleen lokakuussa.

Olisin kyllä toivonut, että jalka olisi hoidettu kuntoon nyt, kun se ei vielä ole pahana. Luulisin, että pieni tulehdus olisi helpompi hoitaa kuin isompi, joka on jo levinnyt laajemmalle. No, mitäpäs minä tiedän.

Oikeasti välillä tuntuu, että hakkaan päätäni seinään tämän reuman kanssa. Olen kahtena edellisenäkin kesänä yrittänyt saada avun ennen tulehduksen pahenemista - tuloksetta. Ikävin seurauksin.



Haluaisin, että vaivat yritetään hoitaa kuntoon ajoissa. Vaan ei. Onko kamalan itsekästä, jos haluaa sairastaa vaivansa lomalla ja saada hoidon silloin, jotta voi olla töissä kunnossa?

Te, jotka olette terveitä, ja ei ole tällaisia reumoja tms. riesananne, nauttikaa. Kropan lisäksi tämä syö hermoja. Kannattaisi ainakin asua pääkaupunkiseudulla, jos vaivoja on. Homma ei olisi yhden poliklinikan varassa. Jep, olen hankala potilas! Olen saanut erinomaista hoitoa, mutta sinne pääseminen on usein taistelun takana. Minulla alkaa olla jo taisteluväsymystä.

Reuma ei tapa, mutta kyllä se elämänlaatua syö - ja hermoja. Ei, en kärsi kivuista. Siis tämä ei ole mitään kipu-uikutusta. Kärsin siitä, että tämä tauti rajoittaa tekemisiäni. Olen tekevää ja touhuavaa tyyppiä. En voi sietää lekottelua ja makoilua. Siksi tämä käy hermoon.



Kyllä ne kivutkin tulevat sitten, kun tulehdus on tarpeeksi pitkällä. Tällä hetkellä kävelen vähän vinossa, koska vasen puoli yläkropasta on jostain syystä jumissa ja välillä onnun tuota vasenta jalkaa. En silti koe kärsiväni kivuista. Lähinnä raivostuttavista rajoitteista.

Minulla on ollut tämä reuma kohta 30 vuotta. Olen niin monta kertaa tapellut hoitoon pääsystä, ontunut kuukausitolkulla ja noussut sieltä tulehdussuosta. Enää ei vaan jaksaisi. Ei sitten millään.

Mielestäni olen tehnyt vointini eteen sen, minkä voin. Elopainoni on pudonnut lähes 14 kiloa viime syksystä. Se on iso lasti painoa pois jaloilta. Kolme kiloa on lähtenyt vielä tänä kesänä, vaikken ole laihduttanut.

Tämä minun vaivani on pieni ongelma maailmanlaajuisesti ja on olemassa paljon suurempia murheita. Minun pienessä maailmassani tämä on kuitenkin ihan iso murhe. Minulla on yksi elämä ja haluaisin tehdä eri asioita, mutta tämä "kaverini Reuma" roikkuu aina jarruna mukana. Sanon taas kerran: "Reuma on todella syvältä!".  Tosin jos jossain vaiheessa kohtaan esim. mahani taholta jotain pahempaa, ei tämäkään sitten mitään kummoista ollut. Kaikki on suhteellista, mutta nyt ottaa pannuun.

48 kommenttia:

  1. Kivoja vieraita ja kiva kuva :)

    Tsemppiä reuman kanssa <3

    VastaaPoista
  2. Mikä aiheuttaa reumaa? Mietin toteamustasi, miten täyttä hoitoa ei saa vaivan pahenemisen alkuvaiheessa. Voiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että tällä hetkellä kaikkiin lääkityksiin suhtaudutaan niin epäilevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reuma on autoimmuunisairaus, jossa omat solut hyökkäävät omia vastaan. En tiedä, miksei saa. Luulisi, että olisi parempi hoitaa alussa ja selviäisi muutamalla pistoksella, kun että joutuu ottamaan 14 pistosta, kun tulehdus on paha ja ei asetu. Tämä kostea keli on myrkkyä. Usein elokuu on paha ja tulehdus iskee silloin. Nyt on ollut koko kesä kylmä ja kostea.

      Poista
    2. Mitkähän on kortisonipiikkien pahimmat riskitekijät, mitä niistä voi tulla, jos annetaan kovin paljon ? Luiden haurastuminen ? Tuli vain mieleen että kummastakohan on enemmän riskejä terveydelle kortisonipiikeistä vai hoitamattomasta tulehduksesta ? En minäkään mistään mitään tiedä, mutta olen nykyään kova kyseenalaistamaan lääkärien päätöksiä. Jokaisella lääkärillä näyttää olevan vahva oma mielipide ja ne eroaa aika usein kollegoidenkin kanssa.

      Poista
    3. Jaa-a. Eivät ole minulle noita riskejä kertoneet. Varmaan tuo haurastuminen ja olisiko kaihi? Luuntiheys mitattiin viime syksynä ja hyvä oli. Niin, en minäkään usko, että jatkuvat tulehduksetkaan hyväksi ovat. En kuitenkaan syön kortisonitabletteja, ainoastaan saan sitä ajoittain pistoksina. Vähän samoilla linjoilla olen kanssasi..

      Poista
    4. Tabletteinakin kortisonia pystyy näköjään syömään aikansa paljon. Meillä on mennyt 13 vuoden aikana eräitä dexam. ja prednis. purkkeja, 13-20 tapua/pv kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Luustonvahvistuslääkettä on mennyt silloin tällöin. Voisitko kokeilla vaihtaa sairaalaa ?

      Poista
    5. Hui, mitkä määrät! Niin kauan kuin jalkani jotenkin nousee ilman kortisonitabletteja, olen ilman. Mieluummin otan pistoksina, jos saan. Meillä on vain tämä yksi sairaala. Lääkärini on oikein kiltti ja myötätuntoinen. En vain ymmärrä sitä, miksei näitä vaivoja voi hoitaa vähemmillä toimenpiteillä ajoissa. Kokemukseni on, että paranemiseen menee vähintään tuplasti se aika kuin tulehduksen syntyyn ja pahenemiseen. Aina tuonne hoitoon pääsy ei ole ollut lääkäristäkään kiinni. Kullakin lääkärillä on se "portinvartija".

      Poista
  3. Tsemppitoivotuksia toiselta pitkäaikaisvaivaiselta! Ymmärrän, että syö hermoja. Olen joskus miettinyt ihan samaa, että vaikeuksia aiheutttaa, kun on touhuavaa tyyppiä. Sulla on onneksi ollut siellä ainakin yksi ihana päivä väliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati. On niitä ihania päiviä ollut paljon, mutta tuo reuma keikkuu aina tuossa olkapäillä ja en tiedä, milloin ilo taas totaalisesti loppuu. Matkakin on varattuna ja ottaa ihan todella pattiin, jos jalka ei silloin ole kunnossa.

      Poista
  4. Reumaan ei tietääkseni ole parantavaa hoitoa, vaan oireita helpottavaa hoitoa. Myös pistokset voivat lisätä tulehdusta, kun mennään sorkkimaan jo tulehtunutta kohtaa....ikuinen noidankehä...valitettavasti...ja ihan niiiiiiiin syvältä!
    Ja tiedän niin tuon tunteen ja sanomasi oli kuin minun sanojani: *Ei, en kärsi kivuista. Siis tämä ei ole mitään kipu-uikutusta. Kärsin siitä, että tämä tauti rajoittaa tekemisiäni. Olen tekevää ja touhuavaa tyyppiä. En voi sietää lekottelua ja makoilua. Siksi tämä käy hermoon.*
    Olet niin mun soulmate <3
    Kyllä on taas hermot tiukilla täälläkin...pahimmat oireet minulla käsissä ja jotta välttyisi sirpaleilta on kahvimukia pidettävä kaksin käsin. No jos on päivä ilman kipuja ja tuntemuksia, niin vasta silloin alkaa pelottamaan, että mikäs nyt mättää ;)

    Ja juuri tämä kosteus ja koleus..sitä on kestänyt jo koko vuoden!!!! ARGGHHH...

    Tsemppiä ja Mikille kupsutukset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ikuinen riesa on. Voi itku noita sinun käsiäsi. Se on hankala vaiva. Ilman käsiä ei voi oikein mitään tehdä. Sama näitten koipien kanssa. Jumissa. Tsemppiä sinulle myös ja Mikki kiittää ja lähettää sinne karvakamuille terkkuja.

      Poista
  5. Tsemppiä kovasti sulle.
    Itsekkin sairastan kroonista kipuoireyhtymää,
    niin varmaan vähän sua ymmärrän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tsemppiä myös sinulle. Minulla ei onneksi niinkään ole nuo kivut ongelmana, vaan liikkumisen rajoitteet. Tykkään touhuta.

      Poista

  6. On todella tyhmää, että sairauksia ei hoideta ajoissa ja työkykyisiin ja -ikäisiin ihmisiin ei tunnut apanostavan. Pääkaupunkiseudulla on enemmän klinikoita, mutta järkyttävät jonot - joihinkin lääkäreihin pääsystä voi vain haaveilla, ja hoitoa saa ainoastaan työterveyshoidon piirissä. Se siitä suomalaisen terveydenhuollon ylivertaisuudesta...
    Pienellä paikkakunnalla pääsee sentään hoitoon, myös hammashoitoon, järkevässä ajassa.
    Voimia taistoon ja toivottavasti kuitenkin apu löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin, kun asuin pääkaupunkiseudulla, pääsi hyvin hoitoon. No, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet. Silloin siellä oli ainakin yksityisiä palveluja tarjolla. Täällä on yksi reumalääkäri, joka pitää yksityisvastaanottoa ja sinne on pitkä odotusaika. Sama lääkäri hoiti minua ennen reumapolilla, mutta sitten lääkäri vaihtui. Kiitos, Saila.

      Poista
  7. Mukava kun olet saanut tuollaisia vieraita!! Tuli niin surku kun luin tuosta sinun reuma"taistelusta"..tsemppiä siihen kovasti ja voimia myös♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hermoja aika ajoin koetellaan, mutta ei auta kuin sopeutua.

      Poista
  8. Ikävää että jälleen kivut ovat lisääntymässä. Kuule googleta sellainen luontaishoitoja antava lääkäri kuin Rauli Mäkelä, hänellä on hyviä vinkkejä ja ruokavaliota noudattamalla monet saaneet apua. Googlesta löytyy paljon asiaa tämän lääkärin tiimoille. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitää googlettaa. Joskus nuorena olin Helsingissä Kaarlo Jaakkolan potilaana. Hän sai minut kuntoon reumaan sairastumisen jälkeen. Aika tiukalla ruokavaliolla jo olen.

      Poista
  9. Voi sinnuu...onneksi sinulla on luonnetta, jolla puskea eteenpäin! Voimia taisteluun! Kauneus ympäröi sinua, upea puutarhasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kilttikin ihminen muuttuu, kun on vuosien saatossa tarpeeksi koeteltu terveydenhoidon taholta. Enää en hevillä alistu. Vuosien saatossa minut on reumakuumeessa unohdettu lääkärijonoon, lähetetty reumaosastolta kuumeessa kotiin ja sanottu tervetuloa takaisin parin kuukauden kuluttua. On unohdettu kuntoutusaltaaseen, josta en itse päässyt ylös. Osaamaton lääkäri on ronkkinut niveliä neulalla, kokeiltu lukemattomia lääkkeitä, joista olen tullut sairaaksi yms. Em. reseptillä tulee ns. hankala potilas. Toki hyviäkin kokemuksia on paljon, mutta olen tullut vaativaksi ja varautuneeksi.

      Poista
  10. I am so sorry that you are continually suffering unrelentlessly from Rheumatoid arthritis, and yet you keep on going and fill your garden with beauty and love. Hopefully in the future something can be found that will help you and other sufferers too.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Rosemary. It's the same thing every autumn. I'm so tired with it, but what can you do? I love gardening and flowers and they give me strength. I wish you a happy week and gardening, Rosemary!

      Poista
  11. Your garden has grown over the years, it really looks wonderful!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Janneke. I think there are more flowers than ever before. Happy gardening!

      Poista
  12. Ihania kuvia teidän puutarhasta ja kivoja vieraita olet saanut!
    Eipä täällä pääkaupunkiseudullakaan asiat ole niin hyvin terveydenhuollon suhteen. Juoksutetaan ihmistä pitkin poikin eri paikoissa, mitään ei saada kerralla aikaiseksi ja apua oikeisiin vaivoihin saa odottaa laittoman pitkään. Ihmisen pitää olla petikunnossa, ennen kuin vaivat otetaan vakavasti. Sitten on tuo myös, että lääkkeitä ei saa, vaikka tietäisit itse, että ne auttaisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se on samanlaista joka paikassa. Hesasta tulee lähinnä mieleen, että siellä on Reumayhdistyksen lääkärit, mutta täällä ei ole kuin tuo reumapoli. Sinne kun et pääse, jäät ilman hoitoa. Se on niin simppeliä.

      Poista
  13. Onneksi sinulla on nuo ihanat ilonaiheet: puutarha ja Mikki, varmaan paljon muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilon aiheita on paljon, mutta niistä nauttisi enemmän ilman liikkumisrajoitteita. Lenkit Mikin kanssa tänä kesänä ja vuonna on laskettavissa yhden käden sormilla.

      Poista
  14. Sinulla on täysi oikeus olla vihainen reumalle, vaikka maailma on muitakin murheita täynnä. Oma suru on lähimpänä ja sitä pitää ja saa surra. Kaikesta huolimatta pidät yllä loistavaa puutarhaa. Se on minusta ihan käsittämättömän hieno asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansu. Ilman puutarhaa varmaan pimahtaisin. Sinne menen vaikka konttaamalla.

      Poista
    2. Yhdyn täysin Ansun sanoihin! Tsemppiä reuman kanssa kamppailuun! Onneksi olet sisukas nainen ja ihanaa, että sinulla on noin upea puutarha tuomassa henkistä voimavaraa. <3

      Poista
    3. Kiitos! Heh, kun "halolla tarpeeksi mätkitään päähän", tulee sisua. Puutarha on ihan paras lääke.

      Poista
  15. Myötätuntoisia ajatuksia sinne jumalaisen kauniin puutarhan keskelle <3 Rakas tätini sairasti reumaa pitkään, ja kamppaili kovien kipujen kanssa vuosikymmenet.

    Rapsutuksia Mikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna. Onneksi minulla ei usein ole varsinaisia kipuja. Tulehdukset vain rajoittavat tekemisiäni. Lähinnä nuo jalat. Mikki kiittää!

      Poista
  16. Paranemista Mikille. Meidän Kaapoa edeltävä noutaja oli todella allerginen, söi kortisonia monta vuotta jotta oireet pysyivät poissa. Pärjäsi niin 11-vuotiaaksi.
    Tsemppiä reuman kanssa, en osaa edes kuvitella mitä saat sairauden takia kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja. Onhan niitä pahempiakin tauteja, mutta kyllä tämäkin hermoja vie. Allergioita on melko paljon koirillakin. Toivottavasti tuosta Mikin hotspotista ei tule jokakesäistä riesaa.

      Poista
  17. Tsemppiä sairautesi kanssa! 💜👩‍🌾

    VastaaPoista
  18. Ikävä tuo sairautesi. Hienoa puutarhaa silti pidät yllä. Tuleeko sinun pihastasi juttu lehteen tai televisioon? Edellisestä postauksesta: meillä oli aikanaan koiralla hotspot hännässä. Oli tosi kipeä sekin. Mikille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vilma. Mikkikin kiittää. Mikin rinta oli myös tosi kipeä. Lähinnä Paula oli kai tiedustelureissulla. Otti kyllä kuvia, joten eihän sitä tiedä, josko lehtijuttu joskus tulee.

      Poista
  19. Kurjaa on elämä reuman kanssa. On se nyt kumma, ettei löydy parempaa hoitoa, ja pitää kärsiä kivuista ja säryistä. Mutta puutarhasi näyttää ihastuttavalta, kuten ennenkin:) Paula on valtavan mutkaton ja lämmin ihminen. Tapasin hänet, kun käväisi reissuillaan meilläkin. Omien sanojensa mukaan "kun hänet päästää puutarhaansa, aina on vaara joutua lehtijuttuun". Teillä on ainakin jutun aihetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tätä. Enpä välttämättä muuta odottanutkaan. Kiitos. Tänä kesänä kukkii hyvin. Paula on mahdottoman mukava, samoin hänen avustajansa. Odotellaan..

      Poista
  20. Olen todella pahoillani, että reuma sinua noin pahasti runtelee ja rajoittaa elämänlaatua. <3
    Puutarhan hoito antaa varmasti positiivista energiaa ja jaksat sen kautta kestää huonompiakin päiviä. Tuleeko puutarhasi tv-ohjelmaan, jonka juontajana Ritanen-Närhi on?
    Kaikkea hyvää Sinulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe A. Tuota ihanaa ohjelmaa ei enää tehdä - valitettavasti. Paula kävi muuten tutustumassa, kun ei ollut ennen käynyt. Onneksi on puutarha, jossa murheet unohtuvat.

      Poista
  21. ihana vieras, nyt vaan odottamaan Paulan juttua puutarhastasi!
    harmituksen harmitus tuo reumasi, mut toisaalta pahemminkin vielä voisi olla...tai niin ainakin itse yritän ajatella, kun joka päivä ei sormet taivu, selkä jumittaa ja polvilleen ei pysty asettautumaan, kipu ei taltu lääkkeilläkään. niinä päivinä sitten vain suunnittelen uusia projekteja tai vain nautin jo tehdyistä. tämä kylmä ja kostea kesä on ollut tosi hankala, väripadatkin ovat saaneet olla vajassa, koska en pystyisi niitä käsittelemään kipeillä käsillä. nyt sitten on puuhailtu kaikkea muuta mukavaa puutarhassa isännän kanssa, "piirustukset" ovat päässäni ja isäntä auttaa toteutuksessa, näin pystyn nauttimaan asioista omista rajoitteistani huolimatta.
    avautuminen on aina hyvästä ja sekin auttaa kummasti. ihanaa vielä lomaa jäljellä hiukan, mehän nautimme siitä Satu:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kuten sanoin, reuma ei tapa. Maha sen sijaan antaa jännitystä puolen vuoden välein. Tsemppiä sinulle. Nämä kosteat säät ovat myrkkyä ja näitähän on riittänyt tänä kesänä. Ainakin täällä kaakossa.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat. Kiitos vierailustasi blogissani!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...