Aika on taas mennyt enemmän kuin nopeasti. Olin parina päivänä Harjussa opiskelemassa kukkasidontaa tällä viikolla.
Itse puuhailin vähän maallisempien töiden parissa. Koska töitteni vuoksi olen läsnä vain joissain lähipäivissä, on tarkkaan valittava ne tärkeimmät jutut, joita teen. Tämän ja viime viikon teemoina oli surusidonta.
Ylitin itseni uurnakoristeen teossa. Ensin piti tehdä pohja rautalangasta ja kukat liimattiin ko. pohjaan. Sekä rautalangan kanssa puuhailu, että liimaaminen ja ylipäänsä kaikki pikkutarkka näpertely on minulle kauhistus. Ja haa! Sainkin ihan siistiä jälkeä aikaan. Ehkä minulla on vielä kukkaliimankin kanssa toivoa?
Toinen uurnakoriste ei onnistunut ihan yhtä hyvin. En tajunnut, ja opekin unohti sanoa, että kukat olisi kannattanut liimata rakentamaani "tikkumattoon" tikkujen suuntaisesti. Minä liimasin ne just toisinpäin, kun ajattelin, että valuvat alaspäin. Näin ollen lopputulos oli vähän sekava "ristikkäissuunnan" vuoksi.
Tein myös "vaihtoehtoisen, luonnonmukaisemman" arkkulaitteen. Siitä tuli suht ok.
Ja aina, kun jää luppoaikaa, teemme kimpun spiraaliin. No, eipä tullut kummoinen...
Eilen vakituinen opettajamme oli messuilemassa ja meillä oli sijainen. Hänen kanssaan teimme arkkulaitteen sieneen ja surulaitteen.
Arkkulaite, jonka tein opettajan ohjauksessa, onnistui hyvin. Surulaite, jonka tein omin päin ja vähän kiireessä, ei onnistunut yhtä hyvin. Kuvista virheet näkyvät paremmin kuin hyvin. Luonnossa en niitä huomannut, kun tosiaan tein surulaitetta kellon kanssa kilpaa.
Jep! Ja ensi viikolla surusidonta osaltani jatkuu seppeleiden merkeissä. Vuodenvaihteen jälkeen alkaa vihdoin iloisemmat teemat häitten merkeissä. Jes!
Meikä vääntää viikonloppuna taas kerholle kukkajuttuja ja lauantaina menen kukkakauppaan harjoittelemaan. Kranssejakin joulumyyjäisiin pitäisi ehtiä tehdä. Kivaa loppuviikkoa!
