Ikävä kyllä minun täytyy perua Avoimet ovet puutarhaamme sunnuntaina 7.8.2016. Reuma painaa sellaisella voimalla päälle, että minun täytyy levätä, jotta olen kunnossa koulutyön alkaessa.
Olen todella pahoillani, että joudun perumaan. Kolmena edellisenä kesänä olemme pitäneet portit auki ja niin oli tarkoitus nytkin.
Sain onneksi ajan reumalääkärille, vaikka reumapolillakin lomaillaan. Ilmeisesti lääkkeeni eivät toimi ja kosteat ilmat ovat tehneet nivelille tehtävänsä. Tänä kesänä olen ottanut puutarhassa rauhallisesti, joten sen ei olisi pitänyt terveyteeni vaikuttaa. Enkä ole riehunut muutenkaan. Pyöräillyt olen tasan kerran koko kesänä todetakseni, etten voi sitäkään tehdä. Pienillä kävelyillä olen käynyt, mutta ei nyt onnistu sekään. Kyllä tämä mielen taas mustaksi vetää.
No, eipä kai näitä vaivoja olisi, jos ei olisi reumaa. Kirottu koko reuma, mutta siihen ei onneksi kuole. Se vain kiduttaa kivuilla. Elokuu on aina ollut pahinta aikaa kosteutensa vuoksi, mutta nyt on ollut koko kosteaa kesän ja olo on vain pahentunut.
Jep, näihin kuviin ja tunnelmiin. Mukavaa tiistaita!
