Tein kuvapostauksen Mikin muistoksi ihanista yhteisistä hetkistämme. Suru ja ikävä ovat kovat, mutta elämän on jatkuttava.
Kaikki tapahtui kovin äkkiä. Viime keskiviikkoaamuna tosiaan vielä luulin, että meillä on perusterve koira, jolla on sitkeänpuoleinen yskä. Saman päivän iltapäivänä lääkärin tuomio Mikille oli saattohoitoon kotiin. Tuntuu erittäin epäreilulta, että miksi suloinen, kaunis ja kiltti koira ei saanut elää kauemmin. Ketä tai mitä se olisi haitannut? Miksi näin piti käydä? Elämä on...
Lohtuna on, että nyt Mikin on hyvä olla ja pitää olla kiitollinen yhteisistä, onnellisista vuosista.
Mikki tuli meille joulukuussa 2012. Asuimme silloin Helsingissä, Pohjoisrannassa. Mikki oli mahdottoman söpö. Emme päässeet sataa metriä pidemmäs kaupungilla, kun aina joku pysäytti ja halusi silittää Mikkiä.
Mikki hurmasi kaikki jo silloin.
Ensimmäinen Mikin joulu vietettiin täällä Lappeenrannassa. Pukki toi lahjoja.
Joulupesullakin käytiin.
Kun tarpeeksi ison nallen kanssa painii, simahtaa.
Mikki rakasti lunta.
Ja vettä.
Hmm...
Mikki valvoi työn laatua, kun rakensimme puutarhaamme.
Mikki nuuskutteli usein kukkia. Sen lempikukka oli mirrinminttu, jota aion istuttaa sen haudalle ensi kesänä.
Mikki oli rakas ystävä ja kaveri.
Mikki esitteli erinäisiä tuotteita täällä blogissani.
Mikki poseerasi puutarhakuvissa ja Mikistä tulikin kuvieni "tavaramerkki".
Mikki osasi myös nautiskella ja ottaa rennosti. Osaisinpa minäkin...
Mikin kennelnimi oli This is a Talent ja talentti Mikki tosiaankin oli.
Nuku hyvin, rakas Mikki. Kiitos yhteisistä vuosista.
Hyvää alkanutta viikkoa.