Kukkaiselämää
My Flowering Life

Hei!

Tein kuvapostauksen Mikin muistoksi ihanista yhteisistä hetkistämme. Suru ja ikävä ovat kovat, mutta elämän on jatkuttava.


Kaikki tapahtui kovin äkkiä. Viime keskiviikkoaamuna tosiaan vielä luulin, että meillä on perusterve koira, jolla on sitkeänpuoleinen yskä. Saman päivän iltapäivänä lääkärin tuomio Mikille oli saattohoitoon kotiin. Tuntuu erittäin epäreilulta, että miksi suloinen, kaunis ja kiltti koira ei saanut elää kauemmin. Ketä tai mitä se olisi haitannut? Miksi näin piti käydä? Elämä on...


Lohtuna on, että nyt Mikin on hyvä olla ja pitää olla kiitollinen yhteisistä, onnellisista vuosista.

Mikki tuli meille joulukuussa 2012. Asuimme silloin Helsingissä, Pohjoisrannassa. Mikki oli mahdottoman söpö. Emme päässeet sataa metriä pidemmäs kaupungilla, kun aina joku pysäytti ja halusi silittää Mikkiä.


Mikki hurmasi kaikki jo silloin.


Ensimmäinen Mikin joulu vietettiin täällä Lappeenrannassa. Pukki toi lahjoja.


Joulupesullakin käytiin.

Pentuna Mikki livahti monesti poikamme huoneeseen leikkimään tämän pehmoleluilla. Mitä isompi lelu, sitä parempi!


Kun tarpeeksi ison nallen kanssa painii, simahtaa.


Mikki rakasti lunta.



Ja vettä.




Mikki nuuskutteli usein kukkia. Sen lempikukka oli mirrinminttu, jota aion istuttaa sen haudalle ensi kesänä.


Mikki oli rakas ystävä ja kaveri.



Mikki esitteli erinäisiä tuotteita täällä blogissani.





Mikki poseerasi puutarhakuvissa ja Mikistä tulikin kuvieni "tavaramerkki".



Mikki osasi myös nautiskella ja ottaa rennosti. Osaisinpa minäkin...




Mikin kennelnimi oli This is a Talent ja talentti Mikki tosiaankin oli.


Nuku hyvin, rakas Mikki. Kiitos yhteisistä vuosista.


Hyvää alkanutta viikkoa.

Hei!

Tämä on ollut suuren surun viikko. Tänään Mikki lähti viimeiselle matkalleen klo 10.20. Olimme koko perhe rakasta ystävää saattamassa viimeiseen hengenvetoon asti. Kaveria ei jätetty!


Vielä eilen illalla Mikki kantoi kaikki lelunsa luokseni ja olisi halunnut leikkiä. Ei se onnistunut, kun hengitys pakahtui. Ruokakin olisi maistunut, mutta syönnin jälkeen tuli paha olo. Makuulle käyminen näytti sattuvan.


Nämä lelukuvat ovat eilisillalta.



Kaveri kellitteli rennosti tänä aamuna, kuten yleensä aamuisin. Häntä alkoi viuhua vimmatusti, kun lähestyin.


Aamulla se tuli sängyn viereen ja silittelin ainakin tunnin verran sitä. Lopulta nukahti kättäni vasten.


Vielä tänäkin aamuna se oli aamupuhassaan, mukana sytyttämässä aamutulia puuhellaan.


Poseerasi viimeisen kerran Facebook-sivujeni joulukalenteriin.


Tähysti keittiöelämää kodinhoitohuoneen pyykkitelineen alta.  Tuo oli Mikin lempipaikka.


Katse oli todella surullinen. Ehkä se vaistosi kohtalonsa...


Käytiin vielä pariin otteeseen "tilukset" läpi.


Tassunjäljet ovat muistona.


Liikenne piti tsekata vielä kerran.


Jäähän kaikki takapihalle hyvin?


Halasin rakkautta varastoon.


Kello 10.20 oli aika... Lääkäri sanoi, että teimme oikean päätöksen. Mikin kunto oli päivässä heikentynyt paljon. Syöpä oli siis ärhäkkä.


Viimeinen palvelus kaverille...


Kiitos kaikille sadoille Mikin ystäville myötätunnosta ja tuesta, jota olette meille viime päivinä antaneet. Lohduttaa, että Mikillä oli valtavasti ystäviä.

Mikki jätti suuren aukon sydämiin ja ei tämä blogikaan ole enää ennallaan, kun sen tähti on poistunut.

Enää Mikillä ei ole kipuja. Meille tänne jääville jäi valtava ikävä ja suru. Tuo hurmuri särki monta sydäntä. Onneksi on kauniit muistot, joita kukaan ei voi meiltä viedä.


Teen jonain päivänä Mikin muistopostauksen, johon kerään kauniita kuvia ihanista yhteisistä hetkistä.

Tähti on poissa.