Kukkaiselämää
My Flowering Life

Hellou!

Kuis huitoo? Loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä on takana. Olipa kiva olla töissä. Teinit ovat ihan parhaita. Heidän kanssaan jutustellessani niitä näitä, sain mieleeni tämän postaukseni aiheen.

Tämä juttu ei nyt liity puutarhaan, vaan ihan muuhun. Oli oppilaitteni kanssa puhetta hiihdosta. Kyselin, kuka hiihti hiihtolomalla. Ei tainnut löytyä hiihtäneitä. No, en hiihtänyt minäkään. Ja kerronpa miksi.

Minulla on aika traumaattisia kokemuksia hiihdosta. Kouluhiihto oli ihan oma lukunsa. Oli pakko osallistua hiihtokilpailuihin. Olipa niissä kisoissa sitten kiva hiihdellä maaliin viimeisenä tai ainakin viimeisten joukossa. Kerran onneksi nyrjäytin nilkkani ennen tuota vuoden kohokohtaa ja hiihtokilpailut jäivät luvan kanssa väliin.

Tuosta se alkoi meikäläisen hiihtoura. Ei niin kivoissa merkeissä.

Hiihtotyyliäni vuodelta 1972

Seuraava muisto on, kun koulun kanssa oli pakko hiihtää ihan jumalattoman pitkä lenkki jonnekin hiihtomajalle, missä odotti peräti lasillinen kuumaa juotavaa. Koulupäivä päättyi sinne jonnekin jorpakkoon ja piti omin neuvoin hankkiutua kotiin. Siis hiihtämällä! Jösses! Meni niin hapoille, ettei heti tehnyt mieli hiihtää.

Entäs ne liikuntatuntien hiihtokerrat? Ei meillä kotona kukaan osannut voidella lasikuitusuksia. Koko suku oli hiihtänyt hiihtonsa puusuksilla. (Minulla oli upouudet lasikuituiset Järviset.) Eikä ollut nettiä, mistä etsiä tietoa. Liikunnanopelta kysyin apua, mutta ei häntä kiinnostanut suksieni voitelutaso.

Ja, eiku hiihtämään! Kerran menin kaksi metriä taakse ja yhden eteen. Kannustuksena liikunnanopelta sain siellä pöpelikössä, että enkö vielä ole pidemmälle hiihtänyt. Tuli vähän tuhahtelevaan sävyyn tuo kommentti. No, enpä ollut sen pidemmällä...ja hiki oli.

Toisella kertaa toin koululle koko ladun suksieni pohjassa. Se oli mielenkiintoista se.

Koulun jälkeen meni ehkä viitisentoista vuotta toipuessa noista kouluhiihtotraumoista. Sitten lähdin mieheni ja Roope-rottweilerin kanssa hiihtelemään järven jäälle. Roopella oli vetovaljaat, joista sidottiin köysi vyölle vyötärölleni. Oi, sitä vauhdin hurmaa, kun Roope veti! Mutta kas, kas. Roope vainusi jotain mielenkiintoista oikealla 90 asteen kulmassa. Roope teki tuon käännöksen ja meikä jatkoi suoraan niin kauan, kuin köyttä riitti. Ei ollut kiva loppu sillä tarinalla. Polvet mustina kömysin kotiin.

Roope 1994

Vetoharrastus Roopen kanssa ei suinkaan päättynyt tuohon. Suksilla Roopen vedettäväksi en enää kuitenkaan suostunut. Mieheni sen sijaan tykkäsi hiihtää Roopen vetäessä. No, mikäs rooli suksilla minulle sitten lankesi? Arvaapas vain!

Jäniksen! Ei ole todellista, että suostuin! Tämä tapahtui Saimaan jäällä. Meikä lähti hiihtämään hervotonta vauhtia jäniksenä edelle, kun mies odotti Roopen kanssa, että tulee välimatkaa. Sitten mies tuli Roopen vetämänä kuin "Lentävä hollantilainen" ja eiku jänis uudelleen liikkeelle! Hertsileijaa! Oikeesti! Kuka hullu suostuu tuohon hommaan? Siis jänikseksi? Minä suostuin. Kävelin tuon treenin jälkeen kuin cowboy kahareisin reilut pari viikkoa. Sen verran touhu hapotti.

Enpä ole viime vuosina hiihdellytkään, ja tuskin hiihtelen ihan heti tulevinakaan. Ei ole minun juttu.

Mites sinä? Tykkäätkö hiihtää? Perinteistä vai luistelutyyliä?

Kyllä minä tuon luistelutyylinkin opettelin reilut viisi vuotta sitten. Välineurheilijana hankin välineetkin vimpan päälle. Rankkaa puuhaa on. Niin rankkaa, että olen suosiolla jättänyt touhun terveemmille.

Mukavaa hiihtolomaa teille, joilla se alkoi! Aurinkoista viikkoa ihan kaikille!

Katselin vanhoja valokuvia tehdäkseni suht' asiallisen postauksen puutarhamme muutoksista vuosien varrella. No, asialliset postaukset eivät ole vahvuuteni... Joten tässä tulee!

Enpä nyt ihmettele, etten ihan alkuvuosina ehtinyt niin paljon puutarhahommia tehdä kuin nykyisin. Meillä näyttää olleen kaikenlaista puuhaa lasten kanssa yllin kyllin. Toki apulaisia pihatöihin oli tarjolla...

Parin kuvan kohdalla sain kyllä hillittömän hepulin...


Alkuun muutama kuva edelliseltä pihaltamme. Olen vakaasti sitä mieltä, että pihanhoitoa on opeteltava jo varhain. Eikö? Tässä 2-vuotiaat puutarhurin alut.


Pihatöitten välillä pitää toki iloitellakin.


Ja vilvoitella. Kesän 2002 rantamuotia....


Tämä kuva on nykyisen talomme takapihalta 2004 - ensimmäisenä kesänämme tässä talossa ja tontilla. Lipunnostoseremonia menossa ja kunniavartio paikalla... Roope-rottweiler mukana menossa. Roope on tässä 12-vuotias. Tuohon aikaan kaikkien rottisten hännät oli vielä typistetty. Onneksi siihen on tullut muutos.


Narsissit kukkivat samaisena kesänä. Roope on kiinni lipputangossa. Hihna oli pitkä ja varjoakin olisi ollut tarjolla, mutta Roope nautti auringosta. Pihalla näyttää olleen keinut. Myöhemmin samana kesänä valmistui tonttiamme ympäröivä teräselementtiaita.


Kukas sieltä viipottaa? Pikku puutarhuri ja karviaispuska.


Innokkaita apureita!


Kyytipalkalla!


Samana syksynä saatiin kurpitsasatoa. Moukan tuurilla. Tuon jälkeen en ole onnistunut saamaan näin montaa isoa kurpitsaa.


Tässä takapihamme kesällä 2004. Nyt se on vähän erilainen...


Näemmä olen edellisenä syksynä ehtinyt muutaman tulppaanin istuttaa. Kuva keväältä 2005.


Syreenit ja hedelmäpuut kukkivat ihanasti keväällä 2005.


Kesällä 2005 on pihalla pelattu jalkapalloa. Nyt se ei kyllä onnistuisi.


On siellä nyrkkeiltykin. ;O)


Bootcamp? No, ei sentään! Mies vetää lapsille aamujumppaa ennen töihin menoaan. Puutarha-apulainenkin on vaihtunut edellisestä kesästä. Jumpassa mukana Aku, noin puolivuotias rotikka.


Tarzan puussa? Ei, vaan mieheni leikkaamassa amerikanjalopähkinää syksyllä 2005. Lähes jokasyksyinen operaatio.


Nykyisin takapihamme on minun leikkikenttäni.... Tällaiselta näytti leikin tulos tänä aamuna.

Mukavaa Helatorstaita!

Mieheni teki ja laittoi Rottis-viirin katolle.

Tiia Minäkö keski-ikäinen? -blogissa teki aivan valloittavan kuvakimaran menneiltä vuosiltaan. Minä en ihan yhtä kattavaan katsaukseen pysty, sillä suurin osa nuoruus- ja lapsuuskuvistani ovat äidilläni. Käytin niitä kuvia, joita löysin.

Täytyy sanoa, että vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Huoks!


Tässäpä kuva 1980-luvun lopulta. Vappuna. Kuviolliset sukkahousut ovat näemmä olleet in. Mekossani oli salsarimpsuhelma. Mekkoon kuului myös musta bolerojakku, jota kuvassa ei ole.


Tämä kuva on otettu vuonna 1989 Las Palmasissa. Lomailin siellä usein tätini kanssa.


Tässä kuva 90-luvulta. Tuossa vaiheessa opiskelin jo Helsingin yliopistossa ja asuin Järvenpäässä yhdessä nykyisen mieheni kanssa. Kuva on otettu Kadettikoulun juhlissa. Jälleen musta asu.


Tämä kuva on vuodelta 1994. Kaksikymmentä vuotta ja kymmenen kiloa sitten. Heh, heh. Ja taas bailuihin menossa.


Tässä rakkaat lemmikkimme: Taavi ja Roope. Oi, että nuo olivat ihania koiria. Taavi kuoli vuonna 2002 8-vuotiaana suusyöpään ja Roope kuoli 2005 reilun 12-vuoden iässä.


Vuonna 1998 menimme naimisiin Tuusulassa. Kerholla. Pukuni oli melko klassinen ja menisi hyvin vielä tänä päivänäkin. Enpä kyllä mahtuisi siihen. Halusin valkoisen hääkimpun.


Tässä elämäni suurin yllätys: kaksoset. Suvussamme on kaksosia ja haaveilin aina saavani tuplapotin, mutta tunne kätilön luona oli uskomaton, kun kuulin odottavani kaksosia. Tuli tyttö ja poika vuonna 2000.


Pois jäivät meikit ja tanssit ja enpä niitä ole kaivannutkaan. Olen onnentyttö, kun minulla on mahtava mies ja tosi kivat lapset. Tämä kuva on otettu Sipoossa, jossa asuimme useita vuosia hirsitalossa metsän reunalla.


Helmikuussa 2005 meille tuli Aku. Akun saimme pitää luonamme vuoden 2012 syksyyn asti. Tässä asumme jo Lappeenrannassa.


Akua kaipaan vieläkin.


Mikki-mussu tuli meille joulukuussa 2012. Ihana mussukka.


Tässä tuumitellaan puutarhajuttuja viime kesänä Mikin kanssa.



Tähän on tultu. Nuoruudesta minusta löytyi lähinnä kuvia juhlimaan lähtemässä tai sellaisessa kotiasussa, ettei kuvaa viitsi tänne laittaa. Useimmiten olen ollut kameran toisella puolella.

Haastanpa teitä muitakin vastaavaan muisteloon! Napata voi haasteesta, ken haluaa ja uskaltaa! ;O)

Tänä aamuna Aku herätti minut puoli viideltä. Näin se syysloma alkoi meikäläisellä... Ajoin tänne Kaakkois-Suomeen eilen Helsingistä. Aikomuksena on tehdä pihatöitä seuraavat viisi päivää. No, nyt kello on 7.15 ja olen yhä hereillä ja tulen koko päivän olemaankin. Aku sen sijaan nukkuu onnellisesti, jopa kuorsaa. Se sai, mitä halusi jo kolmisen tuntia sitten. Söi ja kävi pihalla. Miksi minusta tuntuu, että olen sen sisäkkö?

This morning Aku woke me up at 4.30 am. I'm supposed to be on autumn holidays... I drove here to south-eastern Finland to our house for gardening.  Now it's 7.15 am and I'm still awake and will be the whole day. Aku is sleeping happily now, he's snooring actually. He got what he wanted already almost three hours ago. He had a meal and went out. Why do I feel that I'm his housemaid?

Minulla on uskollinen puutarha-apulainen, Aku. Aku on meidän seitsemän vuotta vanha urosrottweilerimme. Aku tykkää olla puutarhassa, etenkin näin satoaikaan. Aku rakastaa karviaisia, joten se makaa karviaispuskan vieressä ja syö marjoja suoraan pensaasta. Aku tykkää juoda kastelukannusta, koska vesi pysyy kannussa viileänä.

I have a loyal garden assistant. Aku. Aku is our seven years old male rottweiler. Aku loves to in our garden. Now it's harvest time and Aku takes all the benefit of that... Aku loves gooseberries, so he lies nest to the gooseberrybush and eats gooseberries. Aku likes to drink from the watering can, because water is cold there.

Uskollinen ystäväni Aku on seitsemän vuotta vanha. Aku on oikealta nimeltään King Kong ja ehkä koonsa puolesta nimensä veroinen! Aku painaa noin 60 kiloa ja mielestäni se ei ole lihava, iso kylläkin. Aku on perheemme kolmas rottweiler. Aiemmin meillä oli rottweiler Roope, joka eli yli 12- vuotiaaksi. Roope tiesi, mitä tahtoi ja oli uljas kaveri! Roopen toverina meillä oli toinen rottweiler, Taavi, joka oli Roopea kaksi vuotta nuorempi. Taavi oli tosi kiltti ja ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään. Roope oli Taavin pomo. Taavi piti nukuttaa jo 8-vuotiaana rajun suusyövän vuoksi. Kaikki em. rottweilerit ovat olleet aivan ihania kavereita ja mieheni on kouluttanut niistä kilttejä perhekoiria.

My loyal friend Aku is seven years old. Aku's real kennelname is King Kong and I think Aku is worth his name! Aku weighs 60 kilos and I don't think he's fat, but he's big enough. Aku is the third rottweiler in our family. All our rottweilers have been males. Earlier we had a rottweiler, called Roope, who lived more than 12 years. He knew what he wanted and was a handsome guy! Roope had a friend, our other rottweiler, Taavi. Taavi was very kind and wouldn't have made any harm to nobody. Roope was Taavi's boss. Taavi died at eight years age because of the mouth cancer. All our rottweilers have been awesome friends and my husband have trained them to be kind and behave well.

Aku pitää huolta ruoka-ajoistaan. Se on tottunut saamaan ruokansa jo kuudelta aamulla, joten se tulee herättämään silloin. Kun se on syönyt, se jatkaa uniaan, ja niin minäkin! Kolmelta iltapäivällä on seuraava "vellikello". Aku alkaa muistuttamaan tulevasta ateriasta jo kahden maissa, haukahdellen säännöllisesti...

Aku takes care of his foodtimes. He's used to get his breakfast at six o'clock in the morning, so he comes and wakes us up then. When he has eaten, he goes back to sleep and so do I! At three o'clock in the afternoon is his lunchtime. He comes and reminds us from the nearing lunch by barking regurlarly.

Aku tykkää olla pihalla ja se vartioi pihaa. Se ilmoittaa kuuluvasti, jos joku on tulossa. Postinkantajasta Aku ei kamalasti tykkää - jostain syystä. Roska-auton tullessa Aku pitää ottaa sisälle. Aku poikkeaa aiemmista rottweilereistamme siinä mielessä, ettei se ole niin avoin ja heti ota kaikkia avosylin vastaan. Sitten kun Aku hyväksyy jonkun, on se hyvä kaveri.

Aku likes to be in the yard. We have a fence and a gate around the whole yard. Aku watches the yard and tells loudly, if somebody is coming to us. For some reason Aku hates a postman. I don't know, why. Aku is different from our other rottweilers, because he doesn't immediately love everybody and he isn't so openminded. When he accepts somebody, he's a good mate.

Puutarhassa Aku tykkää marja- ja omenasadosta. Aiemmin, kun meillä oli mansikkamaa, ihmettelin, mihin mansikat katosivat. No, huomasin, että Aku syö niitä ja kerran tavoitin myös oravan popsimassa mansikoita. Tietty räkätit yms. linnut ottivat myös osansa. Akun ehdottomia lemppareita ovat karviaiset. Eilen se jo söi raakileita puskista. Se oikein makaa karviaispensaan vierellä ja syö karviaisia. Tykkää Aku myös omenoista. Aku seisoo omenapuun alla ja haukkaa kustakin omenasta, johon yltää, ison palan siirtyäkseen seuraavaan. Aku syö mielellään myös kirsikoita. Maahan pudonneet kirsikat katoavat Akun suuhun. Syö se niitä puustakin. Seisoo kahdella jalalla ja syö, mihin yltää. Vuosia sitten kasvatin yhtenä kesänä kesäkurpitsoja ja Aku jätti niistä vain rangat penkkiin. Sittemmin en enää ole viitsinyt niitä kasvattaa.

Aku loves berries and apples, when we get some harvest in our garden. Earlier when we had strawberries, I was wondering, where they all vanished. Well, I noticed that Aku ate them and once I saw also a squirrel eating them. Of course some birds ate them too. Aku's faorite berries are gooseberries. He lies next to the gooseberry bush and eats berries. Aku likes apples too. He stands with two legs under an appletree and tastes every apple he can reach. Aku likes to eat cherries. All the cherries which have dropped down, disappear into Aku's mouth. He even eats them direct from the cherrytree. Some years ago I grew some zucchinis and Aku ate them all. After that I haven't bothered to grow them.
Pentuna Aku oli innostunut kukkasipuleista. Minä istutin niitä maahan ja peitin mullalla. Aku kaivoi ne ylös ja leikki niillä kuin palloilla. Nyttemmin Akun ollessa aikuinen kukkasipulit ovat saaneet olla rauhassa ja Aku osaa kiertää perennat, ei tallo niitä. Roope ja Taavi eivät olleet innostuneita puutarhasta. Ne jättivät sadon ja kukkasipulit rauhaan. No, kyllähän Taavi halusi aina syödystä omenasta jämät...

As a puppy Aku was interested in Flower bulbs. I put them down and Aku dug them up. He played with them as they were his toys. Now when Aku is grown up, he has left the bulbs and all the flowers alone.

Taaavi ja Roope 2002 - Taavi and Roope 2002

Aku noin 3 kk. 2005 - Aku, three months, 2005

Aku nukkuu omalla sohvallaan - Aku is sleeping on his own couch

Aku omalla pihalla - Aku in our yard

Aku on 7-vuotias rottweileruros. Lutuinen kaveri! Alemmassa kuvassa  Aku  on lähdössä reissuun hyvin varustautuneena.

Aku is our seven years old male rottweiler. He's cute!

Aku is leaving for a trip...