Olenkohan minä jotenkin maanis-depressiivinen? Eilen olin ihan euforiassa työpäivän jälkeen ja tänään uin ihan syvissä, tummissa vesissä. Ai, miksikö? Jalan takia.
Yesterday, I was extremely happy, and I feel quite opposite today...
Oikean jalan varvas on edelleen tulehtunut, samoin jalkapohja. Eilen töissä se vain alkoi yhtäkkiä turvota ja "crocks-kenkä" täyttyä. Nyt tuo varvas sykkii taas. Ei tunnu auttavan lepo, uusi lääke eikä kymmenen saatua kortisonipistosta. Alkaa olla vähän epätoivoinen olo jo. Kaipa tuo jalka taas paheni, kun survoin syksyisemmät kävelykengät (isoimmat ja pehmeimmät, jotka mulla on) jalkaan. Sandaaleilla ei oikein enää tarkene ja "crockseilla" ei voi ajaa autoa. Huom. Mikkikin halusi tassunsa kuvaan!
Huomenna on kai taas soitettava aikaa lääkärille. Onneksi viikon kuluttua on syysloma, jolloin aion kyllä vain lepuuttaa jalkaani.
My toe doesn't get better. I'm already quite hopeless!
Autotallissa odottaa parikymmentä kiloa kukkasipuleita istuttajaansa. Jospa äitini ja lapseni istuttaisivat ne. Mulla tuo varvas ei siedä kyykkimistä.
These bulbs are waiting in our garage...
Kuvasin taas puutarhaa ikkunasta. Tällainen näkymä täältä bloggauspaikaltani, työhuoneesta.
Pics of our garden through windows.
