30.8.2016

Vielä ehtii - Fertilizing

Heips!

Viikot mennä vierähtävät. Kohta, päivän päästä, alkaa syksy virallisesti. Oletko valmis? Minä en! Onks pakko, jos ei haluu. Kesä on niin ihanaa aikaa!

Koska syksy lähenee, pitää alkaa valmistautua tulevaan puutarhakauteen. Niinpä ensi kesänkin kukkaloiston voit varmistaa huolehtimalla syyslannoituksesta. Olen saanut blogiyhteistyönä  Biolanin Syksyn PK-lannoitetta. Hyväksi on todettu. Eipä ole ollut kukkien määrässä seuraavana kesänä valittamista. Kukkia on riittänyt keväästä syksyyn koko puutarhakauden. Tietty kukintaa avitellaan Biolanin muilla huipputuotteilla pitkin kesää. Jos tykkäät laadusta ja luomusta, suosittelen suht pitkällä kokemuksella Biolania.

Alla kuva viime syksyn lannoitusoperaatiosta. Pakko tunnustaa, että tämän syksyn lannoitus on vielä vähän vaiheessa, mutta vielä ehtii. Ensi viikonloppuna lannoitetaan.








Kuten alla olevista kuvista näkyy, riittää kukkia vieläkin. Hyvä, kun kasvarin näkee..





Syyslannoitatko sinä?





























Mukavaa loppuviikkoa! - Happy week!

26.8.2016

Jupinaa..ko?

Heips!

Viikko meni taas. Voin sanoa, että kaikkeni annoin.
















Sanontahan kuuluu, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla... Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa tuon sanonnan pitävyyteen, mutta ehkä siinä jotain perää on.














Omenoitten lisäksi olen poiminut kukkia.




















Puutarha alkaa näyttää jo hieman syksyiseltä..
































Täytyy sanoa, että on ollut työni puoleen mahtiviikko. Tykkään oppilaistani ja työstäni kympillä. Takana on erityisen hyvä viikko.

Varjonani on, että syksyn kosteus (kesän kosteuden jälkeen) murjoo reumaisia jäseniäni ja se vetää ajoittain mielen mustaksi. Tänä aamunakin oli itku lähellä. Aamut ovat pahimpia. Joka himputin jäsentä koskee, kun yritän kammeta itseni sängystä ylös. No, minkäs teet? Noustava on, koski tai ei. Kipua oppii jossain määrin sietämään, mutta kyllä se vie hermoja ja voimia. Esimerkiksi joskus pieni matka voi tuntua todella pitkältä. Portaat, jotka normaalisti porhallat, ovat yhtä tuskaa. Se, jolla on sama tauti, voi ehkä ymmärtää. Joku toinen voi yrittää ymmärtää ja kolmas ei luultavasti ymmärrä lainkaan.

Onneksi yleensä jo puoliltapäivin helpottaa ja hyvässä seurassa jäykkyys ja kipu unohtuvat - ainakin hetkeksi.













Tänään olin iloinen. Jes, viikonloppu! Sitten aloin miettiä, että mitäs kivaa tekisin. Jaa-a. Olisipa kiva lähteä metsälenkille Mikin ja perheen kanssa. Oho, ei onnistu. Olisi kiva etsiä sieniä. Oho, ei onnistu. Olisi kiva myllätä pihalla. Oho, ei taida sekään nyt onnistua. No, mitäs sitten tekisin? Ehkä vain olen, nukun pitkään, jos nukuttaa, bloggailen, olen. No, meneehän sekin, mutta tällaiselle touhukkaalle naiselle se on aika laimeeta..., jollei muuta toimintaa ole.












Saatanpa huomenna käppäillä vähän pihamaalla. Ehkä haravoin vähän keltaisia lehtiä ja omenoita pois. Poimin kukkia ja teen kimppuja maljakoihin. Kenties käyn kaupassa. Siinähän sitä "äksöniä" onkin.

En halua olla tyytymätön tai ruikuttaa, mutta joskus mietin, mitä kaikkea saisinkaan aikaan, jos ei olisi fyysisiä rajoitteita. Virtaa olisi ns. hitokseen enemmän. Onko tällä reumalla jokin tarkoitus? Pitää meikäläinen ruodussa?

Välillä meni vuosia, että tämä tauti ei juurikaan koetellut. Pääsin aika vähällä. Varmaan pääsen vieläkin, mutta omaan historiaani peilaten, koetellaan. Kaiketi pitäisi sopeutua, mut onks pakko, jos ei haluu? Siinäpä päivän kysymys!

Sori, teksti meni aika mustaksi. Ei pitänyt ruikuttaa, mutta ruikutinpa kuitenkin. Pakko päästellä höyryjä, kun ottaa ns.pattiin.




















Kyllä se tästä taas. Ajoittain vain tulee turhautuminen, kun tämä sama kuvio toistuu niin usein: Koskee - tulee liikuntarajoitteita - ramppaan lääkärissä, jos pääsen sinne - paranen, ainakin jotenkin ja jossain vaiheessa - olen terveenä ja onnesta soikeana - vain maailma on rajanani - ja sama kuvio toistuu taas.

Ehkä voisin jotenkin itse vaikuttaa asiaan? Kenties. Sopeutuisin varomaan kaikkea. Toisaalta ei saa jäädä makaamaan tai jäykistyy. Toisinaan jokin juttu ei tunnu missään, sitten joskus samasta asiasta sairastunkin. Enpä oikein tiedä, milloin tähän sopeudun, milloin opin lukemaan kroppaani niin, ettei tätä kierrettä tapahdu. Ehken koskaan. Pitäisikö sopeutua ja antaa periksi, että tää nyt vaan on tätä?

JA HITOLLA EI!!!

22.8.2016

Lämmin työviikko edessä - Bouquets and pics

Heips! Lämpöä on luvattu tälle viikolle. Mikäs siinä, vaikka olisi nuo lämmöt voineet olla ennen koulujen alkamista. Tänään menen taas töihin.

Eilen illalla napsin muutaman kuvan ja napsinpa muutaman kukankin maljakkoon...

Hi! It's a new week again. We'll have sunny and warm days this week. I've taken pictures from our garden. You can see them below. I also made a few flower bouquets.
















Kumpi kimppu vetoaa sinuun enemmän? Alemmassa kimpussa on mukana kaupan ruusuja. Kaikki muut kukat ovat omaa tuotantoa. - Which one do you prefer?




















Iltakuvailun saldoa... - Garden pics..











































Yllä pikkukasvari ja alla isompi.. - Our two greenhouses...
















Selvä syksyn merkki: hanhien kokoontumisajot.. Lentävät iltaisin talomme yli.

Geese fly over our house every evening. It's autumn.













Jahas, kaipa on töihin mentävä... - Well, I'll have to go to work...















Mukavaa viikkoa! - Happy new week!

20.8.2016

Kukkaisaa viikonloppua! - Happy, flowering weekend!

Hei!

Ensimmäinen työviikko takana. Hyvin meni! Nuorten kanssa on mukavaa tehdä töitä.

Puutarhailemaan en pahemmin ehtinyt, koska olin töissä pitkiä päiviä. Onneksi minulla on apupuutarhurini äiti ja perhe. Niinpä piha pysyi kuosissaan kaatosateista huolimatta.

Hi! My first week at work after summer holidays has gone. It was great to see all my pupils again.

Well, it's weekend and I took some pics from our garden. Here you are:
























Vähän koomista, mutta töitteni alettua pääsin vihdoin myös reumapolille vaivoineni. No, lomat ne oli lääkäreilläkin.. Ihan ymmärrettävää.

















Reumapolikäynnin saldona oli: tulehtunut vasemman lonkan limapussi, tulehtunut oikean polven jännetuppi. Noihin molempiin sain kortisonipiikit. Lisäksi tulehtunut oikean käden kyynärvarren jännetuppi, johon kävin ostamassa tuen. Näillä mennään.

Pitkästä aikaa tänä aamuna pääsin ylös sängystä ilman kipuja. Ihan hyvä kokemus!

Yhdellä ainakin on meidän perheessä jäsenet priimakunnossa, kuten alla olevasta kuvasta huomaa.. Mikki sai hepulin, kun poika tuli kotiin.


























Selkärankareumaani olen nyt yrittänyt jo muutaman viikon ajan hoitaa myös ruokavaliolla. Olen jättänyt valkoisen viljan (vehnän) ja ylimääräisen sokerin lähes kokonaan pois. Vuosi sitten jätin myös lihan kokonaan ja en ole päivääkään lihaa sen jälkeen kaivannut. Tämän uusimman muutoksen myötä kesän aikana tulleet lisäkilot (neljä) ovat poistuneet huomaamattani. Ei huono!





















Jep. Ajattelinpa juhlistaa lauantaita ja lähteä vähän käpöttelemään kaupungille.. Mukavaa lauantaita!


Happy Saturday and gardening! Thank you for stopping by!

14.8.2016

Mylläystä puutarhassa.. - Gardening..

Hei!

Huomenna töihin, joten tänään piti ottaa ihan kaikki irti viimeisestä lomapäivästä. Heti aamupäivällä porhalsin Tirilän puutarhalle. Sieltä tarttui mukaan viisi kääpiöjaloangervoa ja kolme timanttituijaa. Suunnitelmissani oli täydellinen puutarhapäivä. Sellainen siitä tulikin, jopa aurinko paistoi!

Hi! Today, I was gardening the whole day with my family. We planted, moved plants, cut bushes. It was a perfect day in the garden. Below you can see, how it looked after having done that all.















Yllä olevassa kuvassa nuo uudet tuijat näkyvät. Tykkään! Kolme timanttituijaa näkyvissä tuossa köynnöskaarien välissä oikealla. Oikeastaan tämä on havuterapiaa. Ihan itkettää joka syksy, kun puutarhakausi loppuu. Vaan nytpä näen koko talven nuo havuni, kun katson olohuoneen erkkeri-ikkunasta takapihalle.  Havulohtua!












Jotta tuijat pääsivät paikoilleen, meni koko päivä myllätessä. Tuijien tieltä piti poistaa iso kasa harmaamalvikkia. Yksi pääsi uudelle paikalle, loput tulivat tiensä päähän.














Huomaatko muuta muutosta? Ehkä et, sillä olen koko kesän tietoisesti rajannut kuvista suuresti inhoamani kirsikkapuun tuolta viherhuoneen edestä. Nyt on vain torso jäljellä. Jes! Torsoa pitkin kiemurtelee kelloköynnös, jonka sain keväällä naapuriltani (ja jota en ole saanut vielä kukkimaan...).

Kirsikkapuun katkaisussa olikin jänniä ja vaarallisia tilanteita. Hyvin katkaisu onnistui. Niin kasvit kuin pihakoristeetkin säästyivät vaurioilta. Huvittavinta oli, että kaatunutta runkoa siirrettäessä mies huusi kirsikoitten puolesta ja minä kiljuin kukkieni vuoksi. No, loppu hyvin. Mies sai pari ämpärillistä kirsikoita ja minun kukkani säilyivät. Siinä vaan nähtiin taas hyötykasvi-ihmisen ja kukka-ihmisen ajatusten eroavaisuus. Poikamme poukkoili siinä ajatusten vaihdon välissä.. ;O)













Mitenhän tuon kirsikkatorson kanssa toimisi? Jättäisikö tuohon köynnöstelineeksi, vai antaisiko sille lopullisen häädön? Mitä tuumit? Tuossa torson ympäristössä kasvit löysivät uusia paikkoja. Rantakukka siirtyi, alppipiikkiputki myös sai ryhtiliikettä. Kasvarin polun varrelta tähkäkimikki siirtyi tuohon penkkiin syyskimikin viereen. Tuijien alta siirtynyt harmaamalvikki pääsi tuonne joukkoon.












Pusutunneli näyttää alemmassa kuvassa nyt oudon valoisalta. Se johtuu siitä, että taustalla olevat unkanrinsyreenit lyhenivät yli metrillä. Kovin näyttävät nyt kaljuilta, mutta on niin tehty ennenkin ja hyvin ovat lähteneet kasvuun seuraavana keväänä. Noita syreenejä joutuu alvariinsa lyhentämään sen verran reippaasti, ettei niiden kukinnasta meillä pahemmin nautita. Eipä tuo haittaa. Aitasyreenit kukkivat noidenkin edestä.


































Oikeasti en tiedä mitään parempaa, kuin istutushommat yms. puutarhassa. Mikä siinä onkin? Tuntuu kuin heräisin eloon. Ja monen tunnin aherruksen jälkeen ulkoilmassa on ihan mahtava olo.

Minulle puutarha on kuin tyhjä maalauspohja. Harrastin aiemmin maalausta, mutta lopetin, kun en saanut mieleistäni aikaan. Puutarhan rakentaminen on vähän vastaavaa puuhaa, mutta saan paljon enemmän onnistumisen elämyksiä.

 Ensi kesällekin jää vielä tavoitteita ja projekteja, jollei niitä ehdi tehdä tänä syksynä. Olen jo monta vuotta haaveillut pilareista raudoitusverkkoineen köynnöksiä varten kehystämään kasvimaata. Länsipolun varren kasvistoa aion uusia rajulla kädellä. Siitä tulee tavallaan "metsäpuutarhani". Vähemmän kukkia, enemmän vihreää -osasto. Kaikki pihamme köynnöskaaret saisivat vihdoin täyttyä köynnöksillä. Kärhöjen kanssa on tullut tappioita. Jospa ensi talven ne selviäisivät..











Kaikki mieheni varaan liittyvät projektit vaativat tietyn "kypsyttelyajan". Jos alan puhua asiasta tänä vuonna oikein nätisti, saattaa se toteutua joskus... Yleensä kyllä toteutuu ja hyvin, mutta vie aikansa. ;O)













Viherhuoneen polun varrella tapahtui mullistuksia myös. Viisi kääpiöjaloangervoa löysivät paikkansa ja kasvit niiden tieltä löysivät uudet paikat. Vielä polun oikealle puolelle jäi aukko odottelemaan loistosalvioiden siirtoa etupihalta tuohon polun varteen.














Edelweiss pääsi oikein paraatipaikalle etuvasemmalle tiilipolun varteen. Olikin tehnyt aika monta poikasta asuessaan aiemmin polun toisella puolella.













Täytyy sanoa, että oli ihan täydellinen loman viimeinen päivä. Ulkoilua, hyötyliikuntaa ja paljon aikaansaannosta. Koko perhe ja äitini olivat puuhissa mukana. Kiitos siitä!













Nyt tarvitaan vielä Mikin erikoispanos, että jättää havut rauhaan ja ei ruiki niille...




























Jep, ja huomenna töihin! Mukavaa viikkoa! - Thank you for stopping by! I wish you a happy, sunny week!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...