Jupinaa..ko?

Jupinaa..ko?

Heips! Viikko meni taas. Voin sanoa, että kaikkeni annoin.

Sanontahan kuuluu, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla… Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa tuon sanonnan pitävyyteen, mutta ehkä siinä jotain perää on.

Omenoitten lisäksi olen poiminut kukkia.

Puutarha alkaa näyttää jo hieman syksyiseltä..

Täytyy sanoa, että on ollut työni puoleen mahtiviikko. Tykkään oppilaistani ja työstäni kympillä. Takana on erityisen hyvä viikko. Varjonani on, että syksyn kosteus (kesän kosteuden jälkeen) murjoo reumaisia jäseniäni ja se vetää ajoittain mielen mustaksi. Tänä aamunakin oli itku lähellä. Aamut ovat pahimpia. Joka himputin jäsentä koskee, kun yritän kammeta itseni sängystä ylös. No, minkäs teet? Noustava on, koski tai ei. Kipua oppii jossain määrin sietämään, mutta kyllä se vie hermoja ja voimia. Esimerkiksi joskus pieni matka voi tuntua todella pitkältä. Portaat, jotka normaalisti porhallat, ovat yhtä tuskaa. Se, jolla on sama tauti, voi ehkä ymmärtää. Joku toinen voi yrittää ymmärtää ja kolmas ei luultavasti ymmärrä lainkaan. Onneksi yleensä jo puoliltapäivin helpottaa ja hyvässä seurassa jäykkyys ja kipu unohtuvat – ainakin hetkeksi.

Tänään olin iloinen. Jes, viikonloppu! Sitten aloin miettiä, että mitäs kivaa tekisin. Jaa-a. Olisipa kiva lähteä metsälenkille Mikin ja perheen kanssa. Oho, ei onnistu. Olisi kiva etsiä sieniä. Oho, ei onnistu. Olisi kiva myllätä pihalla. Oho, ei taida sekään nyt onnistua. No, mitäs sitten tekisin? Ehkä vain olen, nukun pitkään, jos nukuttaa, bloggailen, olen. No, meneehän sekin, mutta tällaiselle touhukkaalle naiselle se on aika laimeeta…, jollei muuta toimintaa ole.

Saatanpa huomenna käppäillä vähän pihamaalla. Ehkä haravoin vähän keltaisia lehtiä ja omenoita pois. Poimin kukkia ja teen kimppuja maljakoihin. Kenties käyn kaupassa. Siinähän sitä ”äksöniä” onkin. En halua olla tyytymätön tai ruikuttaa, mutta joskus mietin, mitä kaikkea saisinkaan aikaan, jos ei olisi fyysisiä rajoitteita. Virtaa olisi ns. hitokseen enemmän. Onko tällä reumalla jokin tarkoitus? Pitää meikäläinen ruodussa? Välillä meni vuosia, että tämä tauti ei juurikaan koetellut. Pääsin aika vähällä. Varmaan pääsen vieläkin, mutta omaan historiaani peilaten, koetellaan. Kaiketi pitäisi sopeutua, mut onks pakko, jos ei haluu? Siinäpä päivän kysymys! Sori, teksti meni aika mustaksi. Ei pitänyt ruikuttaa, mutta ruikutinpa kuitenkin. Pakko päästellä höyryjä, kun ottaa ns.pattiin.

Kyllä se tästä taas. Ajoittain vain tulee turhautuminen, kun tämä sama kuvio toistuu niin usein: Koskee – tulee liikuntarajoitteita – ramppaan lääkärissä, jos pääsen sinne – paranen, ainakin jotenkin ja jossain vaiheessa – olen terveenä ja onnesta soikeana – vain maailma on rajanani – ja sama kuvio toistuu taas. Ehkä voisin jotenkin itse vaikuttaa asiaan? Kenties. Sopeutuisin varomaan kaikkea. Toisaalta ei saa jäädä makaamaan tai jäykistyy. Toisinaan jokin juttu ei tunnu missään, sitten joskus samasta asiasta sairastunkin. Enpä oikein tiedä, milloin tähän sopeudun, milloin opin lukemaan kroppaani niin, ettei tätä kierrettä tapahdu. Ehken koskaan. Pitäisikö sopeutua ja antaa periksi, että tää nyt vaan on tätä? JA HITOLLA EI!!!

48 thoughts on “Jupinaa..ko?

  1. Jupise vain. Kyllä jänteet ja nivelet ovat tärkeitä liikkumisen ja olemisen kannalta. Tulehdukset ovat kovin kurjia. Tuskin sillä sairaudella on mitään tiettyä tarkoitusta. On vain huonoa tuuria (tai surkeat geenit kuten minulla).
    Jäykkyys on myös kurjaa. Huikea ero on aamujäykkyyden ja tavallisen olon välillä.

  2. Moro täältä Pirkanmaalta, helpottiko purkaus yhtään? Myötätuntoa Sinulle, ymmärrän kipujasi. Itselläni on silloin tällöin oirehtiva (viheliäisesti)fibromyalgia ja toisinaan se pistää liikkumattomaksi. Koirasi Mikin kuvat ovat olleet minulle piristävä hyväntuulen tuoja ja sen seurauksena meille tulee uusi berninpentu. Huomenna ensimmäistä kertaa katsomaan. Kivutonta viikonloppua Sinulle!

  3. Kyllä on harmillista tuollainen sairaus. Jatkuva kipu on ikävä seuralainen. Mutta hyvä kun purat tunteitasi ja jupiset meille. Kauniit kuvat puutarhastasi. Syksyn merkkejä jo näkyvissä. – Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa.

  4. Ruikuta rauhassa, jos se mieltä helpottaa – me olemme täällä antamassa ainakin tsemppitukea. Itse kuulun niihin, jotka yrittävät ymmärtää tuskiasi.

    Ihanaa viikonloppua ihanassa puutarhassasi <3

  5. Kipujen kanssa on varmasti turhauttava elää etenkin, kun ne rajoittavat välillä ikävästi tekemistäsi. Toivottavasti lepo hieman auttaa.

  6. Kiitos! Helpotti! Olen jupissut koko päivän – jollen ääneen niin ainakin mielessäni. Bernit ovat ihania! Onnea uudesta perheenjäsenestä!

  7. Voimia ja jaksamista sinulle! Ei aina tarvi tehdä työtä, kulje ja nauti vaan siellä ihanassa puutarhassasi ja keräile kukkia maljakkoon! Ihanaa, kun omalta pihalta löytyy monenlaista kukkaa.

  8. Kylläpäs on teillä tullut omppuja.
    Kyllä välillä saa jupista ja varsinkin, jos on oikeata aihetta, niin kuin sinulla. Toivottavasti kivut vähän hellittäisivät ja pääsisit touhuamaan:)

  9. No, varmasti harmittaa!
    Me blogiystävät haluamme olla täällä silloinkin, kun tekee mieli vähän juputtaa. On tosiaan hyvä päästellä liikoja höyryjä ja harmeja ulos.
    Toivon sydämestäni sinulle pikaista toipumista ja tasapainoa sairautesi kanssa. Voi kun se päästäis sut vähemmällä.

  10. Jupina auttaa, tiedän kokemuksesta! Itselläni ei ole reumaa todettu vielä – artroosia eli nivelmkuluma kylläkin – mutta monet kokeet otettu jatkuvien nivelkipujen ja turvotusten vuoksi…sukurasite on aika raskas…
    Mutta itse olen löytänyt avun MSM nimisestä aineesta. Maistuu hiton pahalle, mutta nivelkivut ovat loppuneet tai niitä on enään todella harvoin.
    Ja vaikka minulla olisikin tuo kottikärryllinen omenoita, en taida minäkään noista lääkereistä päästä eroon.
    Voimia ja jupinoita <3

  11. Sama täällä. Syksyn kosteus on paljastanut minunkin kipuni. Omenat ovat meilläkin ajankohtaisia.

  12. Gyógyulj meg gyorsan, a kerted még mindég szép… csodálom az erődet…

  13. Välillä pitääkin päästellä höyryjä ulos. Jaettu ketutus on parempi ketutus.
    Ihanaa viikonloppua <3

  14. Reuma on runteleva, kavala tauti. Olen seurannut naapuruston nyt 8 vuotiasta tyttöä joka koko pienen ikänsä taistellut sairautensa kanssa ja joinain pahenemisvaiheessa on paha katsoa tuota lapsen kipua. Mitä sitten, kun on jo aikuinen joskus
    Toivon sinulle paljon hyviä päiviä, niitä, kun ei sairaus yritä ottaa yliotetta elämästä. Onneksi sinulla on työ, jota rakastat.

  15. Onpas siinä omenoita…ja kauniita kukkia. Kyllä voi ja saakin välillä jupista.

  16. Jep, omppuja pukkaa ihan kamalasti. Ehkä tässä vielä jonain päivänä taas touhutaan.

  17. Kiitos, Riina. Odottelen taas piikkiaikaa lääkärille.

  18. Ei reumaa kyllä kenellekään lapselle soisi! Toivottavasti hänen reumansa paranee iän myötä. Joskushan reuma on vain lapsuudessa, luulisin.

  19. Päästele vaan höyryjä. Bloggaamiseen kuuluu koko elämänkirjo. Kun luen juttujasi, toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää, vaikka en voi sitä ääneen sanoa.

  20. Jösses mikä omppusaalis ! Mitäs teitte niistä ? Kivut ja tulehdukset ovat p…stä. Itse jouduin lopettamaan viimeisimmän työn niiden takia. Koko ajan oli joku paikka tulehtunut ja kipeä liikarasituksesta. Joku epäili motivaation puutosta, arvaa sattuiko sieluun… Mä olen pärjäilly fibromyalgian kans sillä etten tee kuin tunnin-pari puutarhassa kerralla, sitten huilaan saman verran tai loppupäivän, miltä kulloinki tuntuu. Hitaastihan hommat etenee, mutta eipähän tässä muutakaan voi. Toivon, että nuo tulehdukset rauhoittuisivat pian ja ens kesä olisi taas parempi. Tervetuloa opettelemaan "hitaasti hyvä tulee-pikku hiljaa vähän kerrallaan -elämäntyyliä" <3 🙂

  21. Onhan tuossa iso aihe jupinaan! Mutta se on hyvä asenne että periksi ei anna.

  22. Omppuja meilläkin yli äyräiden. Selkä huutaa jo armoa syksyn säilöntäurakasta. Kurkut, tomaatit, paprikat, chilit, omenat, luumut, puolukat….
    Niin antoisaa, mutta melkein jo toivon, että saisi rauhoittua olohuoneen tuolin syvyyksiin neulomispuuhiin 🙂

  23. Aiheesta jupiset!

    Koko sydämestäni toivon, että kivut helpottavat.

  24. Saahan sitä välillä valittaa ja niin sanotusti päästellä höyryjä ulos. Minulla on eri sairaus kuin sinulla, mutta minä ymmärrän sinua täysillä ,vaikka syön kourallisen särkylääkkeitä ei auta ja töissä ei pysty enään millään olla. Kyllä sitä välillä turhautuu ja tulee aika pitkäksi. Mutta periksi ei anneta. Oikein hyvää sunnuntai päivää sulle silti.

  25. Zemppihalit ja mummin reumaa seuranneena, voin vain kuvitella, mutta en täysin tietää, miten kurja olo sinulla on. <3 Teillä muuten totisesti on enemmän, kuin omppu päivässä. <3

  26. Tsemppiä Sinulle, ei tunnu ensinkään helpolta . Hyvä, että päästelet enimmät höyryt pihalle. Ihania kukkakimppuja olet väsännyt iloksesi. Voi kuinka kaunis tuo vaaleanpunainen ruusu onkaan. Jaksuja alkavalle viikolle!!!

  27. Kuule ei sitä koskaan opi että kipeä kroppa tulee kipeämmäksi kun touhuaa, eilinen puuhailu on aina tämän päivän kipu, mutta miksi pitäisikään hissutella ja varoa. Jos kerran nautitaan puutarhasta niin puuhaillaan siellä, jotenkin ne kivut aina unohtuu puuhatessa.
    jaksamisia ja ihania päiviä siulle.

  28. Voi harmitus sun työtä! Taatusti sattuu ja loukkaa. Voit uskoa, että tällaisen tulisielun hermoon ottaa, kun ei voi tehdä siihen tahtiin kuin haluaa. Saatikka, kun välillä ei voi tehdä juuri mitään. Seuraavaksi tulehtuu varmaan taas ylänuppi…

  29. Kiitos, kosotäti. Totta, puuhaillessa kipu saattaa hetkeksi unohtua. Sitten kyllä tuntee nahoissaan jälkeenpäin..

Ilahdun kommenteista. Kiitos, kun kommentoit!

Back to top
%d bloggaajaa tykkää tästä: