28.11.2016

Ootte ihan parhaita! Kiitos!

Hellurei!

Kiitos myötäelosta ja tsempistä edelliseen postaukseeni. Ootte ihan parhaita!

Se on taas uusi viikko ja uudet kujeet. Tämä päivä alkoi käynnillä fysioterapeutilla. Fysioterapeutti totesi, ettei jumpat oikein meikäläisen kanssa onnistu. Ihan samaa mieltä olen. Tällä kropalla ei nyt jumppailla (tulehduksia vähän joka puolella). Sain muutaman liikeohjeen. Niitä voin yrittää tehdä voinnin mukaan.

Hyvä olisi mennä johonkin allasjumppaan. Just joo. Meikä ei perusta jumpasta, eikä vallankaan vesijumpasta. Sinällään vesijumppa on kivempaa ja minulle myös turvallisempaa kuin normijumppa, mutta ällöttää ajatus lillimisestä kaikkien kanssa samassa vedessä. Meikä ei ole käynyt uimahallissakaan yli 20 vuoteen. No, pakko kai harkita.. Jalkojen lihakset alkavat olla aika surkeassa jamassa liikunnan puutteen vuoksi.

Sain tänään iltapäivälle peruutusajan reumapolille. Lääkärini totesi, että ne lauantain yön oireet Arava-lääkkeestä olivat sydämen rytmihäiriöitä. Ei tullut moitteita, että jätin lääkkeen yhteen tablettiin. Sen sijaan lääkäri katsoi kauniisti silmiini ja sai minut taivuteltua ottamaan Metoject-lääkityksen. Saan sen nyt puolet lievempänä kuin neljä vuotta sitten, jolloin siitä tuli huono olo. Minun pitää piikittää tuota Metojectia kerran viikossa 7,5 mg:a. Yritetään sitten. Biologinen lääkkeeni Humira jää ennalleen.

Sain lääkärissä kortisonipistoksen isovarpaan tyviniveleen. Sattui ihan hitokseen. No, kerran se vain kirpasee. Tosin nyt kirpaisi kolmannentoista kerran tänä syksynä. Toisen kerran tuohon varpaaseen. Jospa se tästä.

Yhdestä tavoitteesta jouduin jo joustamaan. Tavoitteena oli olla kunnossa, kun on työpaikan pikkujoulut. Se juna taisi nyt mennä. Peruin osallistumiseni. Mitä minä siellä tekisin? En voi syödä tai juoda oikein mitään. Tanssiakaan en voi ja rakastan tanssia. Olisi siellä ollut jokin musiikkiteatteriesitys, mutta jää nyt väliin. Murjotan kotisohvalla syöden gluteenittomia, pahvilta maistuvia keksejä fetalla. Ah, mitä ihanuutta!

Aika paljosta olen tämän reumani takia luopunut. Pakko saada jotain tilalle. Niin, olen jo luopunut 11 kilostakin. Se on ihan positiivista. Tuon muutoksen myötä aion saada jotain kivaa tilalle. Voin katsella sellaisia vaateihanuuksia, jotka ovat olleet mittojeni ulottumattomissa. Huomasinkin menneellä viikolla, että kaupoissa katselen vaatteita ihan uusin silmin. Olen nyt samoissa mitoissa kuin 18 vuotta sitten naimisiin mennessäni. Ei huono.


Tämä laihdukseni ei lähtenyt liikkeelle ulkonäöllisistä syistä, vaan terveydellisistä. Jos saan kaksi kärpästä samalla iskulla - hyvä niin. En kyllä ollut tajunnutkaan, miten pöhössä olin aiemmin. Jotenkin olin jo antanut periksi kilojeni kanssa. Mulle ei kuitenkaan saisi sairauksieni vuoksi noita kiloja kertyä. Mutku se ruoka on niin hyvää... Yllä pöhökuva viime kevään Kevätmessuilta. Alla kuva viime viikolta. Huomaa ihanat kenkäni. Halpiscrocsit Rajamarketista. Vaimentavat hyvin askelten aiheuttamaa kipua.


Aion myös jatkaa ompelun opettelua. Bongailin eilen Jeanne d'arc Livingin ihanaakin ihanampia, romanttisia vaatteita netistä. Just tuollaista tyyliä rakastan! Pitääpä opetella ompelemaan ko. tyylillä. Motivaatio on hommaan kohdillaan. Tietty voisin tuollaisia jostain kesäksi tilatakin.

Kuvahaun tulos haulle jeanne d'arc living vaatteet
Kuva Pinterest: www.homesweethome-decorations.de/shop
Nuo mun tavoitteet voivat jostain kuulostaa kovin pinnallisilta. Minä rakastan kaikkea kaunista. Olen aina rakastanut kauniita vaatteita, mutta erinäisten kilojeni vuoksi, en ole voinut hankkia sen tyylisiä vaatteita, kuin haluaisin. Nyt tuohon asiaan tulee muutos. Iloa on jostain revittävä tähän ankeuteen. No, syvemmin tarkasteltuna saan tietty suurta iloa perheestäni, Mikistä, työstäni, mutta en nyt ajattele syvällisiä iloja, vaan vähän pinnallisempia ja maallisempia. Niitäkin iloja on oltava!

Mistä sinä ammennat iloa elämääsi?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

44 kommenttia:

  1. Harmittaa puolestasi, harmittaa ettei mikään tunnu auttavan. Toivon kovasti, että olosi kohenee. P.S. Olet kaunis molemmissa kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piparminttu. Pistän nyt toivoni tähän uuteen lääkkeeseen.

      Poista
  2. Toivottavasti lääkkeet auttavat!! Ihania asioitahan on kuitenkin tapahtunut, kun olet saanut painoa pudotettua ja voit katsella upeaa itseäsi uusin silmin ja hankkia/ommella ihania vaatteita. Vaikka kauniilta näytit ennenkin. :) Mukavaa alkanutta viikkoa Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisa. On tästä jotain iloa ammennettava. Pakon edessä sai. Otettua itseäni niskasta kiinni.

      Poista
  3. Jos vain suinkin kykenee, niin kädentaidot on loistava ajanviete ja vie ajatuksia kurjista asioista pois. <3 11kk tässä murtuneen koiven takia jo vierähtänyt, mutta olen kiitellyt, että mielummin näin jalka kuin käsi! Aika menee kuin siivillä, kun alan nukkekoti juttuja näpertämään. <3 Kääks, ens yön taidan viettää kokonaan askarteluhuoneessani. Kävin tänään tt-kuvissa ja huomenna olisi tuomionpäivä. Jos vieläkään kuviassa ei näy mitään, niin sitten on luudutusleikkaus edessä. Jalka on tuntunut koko ajan niin hyvältä ja kivuttomalta, että en osaa itse yhtään sano missä mennään. Vähän pahoin pelkään, ettei kuvissa mitään näy. :,/
    Uimahalleissa olisi ihan kiva käydä, mutta hyrrr vesi on aivan liian kylmää! ;D
    Pidän kyllä sinulle peukkuja pystyssä, että alkaisi tuon lääkityksen palaset loksahtelemaan paikoilleen! <3

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että sait peruutusajan JA että lääkäri uskoi oireisiisi!!!! Toivottavasti uusi lääke auttaa ja parantaa...
    Terveenä on helppo iloita isoista asioista, kuten terveydestä, mutta minä iloitsen mieluusti pienemmistä asioista: muutamasta menetetystä kilosta, uusista vaatteista, kohta tulevasta lomasta jne...
    Tsemppiä ja positiivisia ajatuksia sinulle <3

    VastaaPoista
  5. Voimia vaan tautitaisteluun! Hyvä että löydät ilonpisaroita kauneudesta missä muodossa tahansa! Mun iloni on paljolti luonnossa, uskossa ja rakkaissa ihmisissä. Niillä pärjää pitkälle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnossa tykkäisin kulkea minäkin, mut nyt se ei onnistu. Ruokin lintuja ja katselen niitä ikkunasta.

      Poista
  6. Oi että, on siulla ollut ja on rankkaa, nämä krooniset taudit vie voimat ja kipu kuristaa.
    Toivottavasti saat lääkityksesi kohdilleen ja vointisi kohenee. Kysyit mistä ammennamme iloa elämään, no omista rakkaista ihmisistä kaikesta kauniista upeista väreistä ja siitä toivosta että joskus helpottaa.
    Oikein iloista adventinaikaa siulle ja perheellesi. Tuo kilojen pudotus on mahtava juttu,

    VastaaPoista
  7. Että on ollut melkoinen syksy sinulla! Toivottavasti löytyisi apu ja mahdollisimman pian! Onneksi olet kuitenkin aurinkoinen ja iloinen ihminen ja elämässäsi on paljon kaunista, paljon haaveiltavaa, paljon uneksittavaa ja onneksi sairaus ei ole elämäsi keskipiste. Sinusta on tullut huikean hoikka! Jaksamista!

    VastaaPoista
  8. Kyllä asioilla on tapana järjestyä! Ainakin mielialasi tuntuu hieman kohonneen siitä edellisestä postauksesta:) Tsemppiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, taas on toivoa. Mun kiltti lääkäri toimii aina samalla mun kallonkutistajanani.

      Poista
  9. Pidän peukkuja Metojectin kanssa. Ota se foolihappo tabletti kuuden tunnin päästä aikaisintaan, että kerkii pistos ensin vaikuttamaan ja sitten vasta se foolihappo. Jospa se siten paremmin auttaisikin. Ja joku sanoi että kun muutaman kerran jo pistää se olokin tasoittuu.Pidän peukkuja! Se on hyvä lääke! Ja molemmissa kuvissa näytät hyvälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Noin teen. Mun piti ottaa lääkettä jo tänä iltana ja foolihappo aamulla. Kävi niin, että apteekista tuon vahvuinen lääke oli loppu ja piti tilata. Lääkäri taasen ei ollut laittanut reseptiä koneelle foolihaposta ja sekin vielä jäi. Kyselen lääkärissä aina siihen tahtiin, ettei ihme jos lääkäri paralta unohtuu jotain.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos, Saila. Täältä vielä noustaan. Taas kerran..

      Poista
  11. Tsemppiä!
    Elämä koettelee toisinaan. Ja muulloin se koettelee vielä enemmän. Muuten se ei kai olisikaan elämää...

    (Yhtä) Upealta näytät kummassakin kuvassa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna. Niin tuo aina välistä koettelee..

      Poista
  12. Sinussa lienee aimo annos perinneperennojen sitkeyttä, tuollaisten koettelemusten jälkeen jaksat silti suunnitella tulevia juttuja, kirjoitella, ommella...Uimahallia miekin välttelin vuosikymmenet, mutta plantaarifaskiitti ja luupiikki kantapäässä lopettivat kaikki tanssit, lenkit, jumpat.. aikani odottelin, että arki palaa, mutta kun ei vanhat jutut onnistuneet, oli pakko lähteä uimahallille. Ja kas, vesijumpat ja -juoksut alkoivatkin tuntua kivoilta, kun siihen osasi vain uudelleen asennoitua. Voimia sinulle, Satu, valoa päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku. Hyvä, että sait avun vesijumpasta. Kaipa minunkin täytyy kokeilla, jahka toivun. Eilinen jumpparikäynti sai polveni kipeytymään entisestään. Vielä ei pysty.

      Poista
  13. Toivotaan että lääkkeet alkavat purra tulehdukseen ja kivut hellittävät. Uskon että niiden kanssa on vaikea elää, mutta ihmeen positiivisesti olet jaksanut ja kiva kun innostuit kehittämään itseäsi lisää! Hyvin sopii sinulle tuo naisellinen "rönsytyyli"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matkatar! Jep, uutta pitää opetella. Vierivä kivi ei sammaloidu, vai miten se meni..

      Poista
  14. Olet kyllä ansainnut ilosi uusista vaatteista. Toivotaan, että uusi lääke auttaa.

    VastaaPoista
  15. Voi miten toivon, että uusi lääke auttaisi sinua.
    Omat ilonaiheet ovat viime aikoina olleet omassa perheessä ja pienissä näpertelyissä.
    Mukavaa viikkoa Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi. Sinulle myös tsemppiä ja paranemista. Toivottavasti kipusi hellittävät.

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Kiitos, kaima. Niin ovat. On kuin ilmatyynyaluksilla kävelisi.

      Poista
  17. Uh, toivottavasti tuo uusi cocktail helpottaa! Älä sure pikkujouluja, seuraava yritys sitten vuoden päästä... Allasjumppaan suosittelen Kylpylaitoksen jumppia; lämpöisempi vesi, vähemmän porukkaa ja fysioterapeutit pitää - hmm, jos sitä siis edelleen järjestetään. Ja jälkikäteen pääsee porealtaaseen hierontaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä, Sanna. Mulla oli tavoitteena olla terveä viimeistään tuolloin pikkujoulujen aikaan. Eipä tuo tavoite nyt toteutunut.

      Poista
  18. Voi, voimia ihanainen Satu <3! Ja jos mekkotehtailu tuo sinulle iloa arkeesi, ehdottomasti jatka sitä. Mekkosi ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jep, tehtailu jatkuu ja pitää opetella ompelemaan muutakin.

      Poista
  19. Toivottavasti keksit iloa tuottavia asioita, jokaisella omansa. Toivottavasti helpottaa.

    Mikäs mulle tuottaisi iloa? Huh, aika ilotonta on. Jos vaan jollainlailla selviäisi päivästä toiseen. Yritän keksiä pieniä matkoja, kivaa lukemista, mielenkiintoisia ohjelmia tv:stä. Jotain jouluista laittamista vähitellen. Tänään pilkoittaa aurinko. Tavoitteena selvitä tästä talvesta kevääseen asti. Näkee sitten miten menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Emilie! Sinulla onkin rankka vuosi takana. Toivottavasti tuleva tuo iloa mukanaan.

      Poista
  20. Äh, elämä osaa olla joskus niin epäreilua :( Mutta sulla taitaa onneksi olla kaikesta huolimatta kyky nähdä ne pienet ilonaiheet. Ne mekot oli niin hienoja! Ja noi Jeanne d'arc -röyhelöt on ihania. Mulla on pinterestissä ihan oma kansiokin tuollaisille rimpsuloille. :) Innolla odotan sun uusia luomuksia! Rutkasti tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meninkin heti Pinterestiin seurailemaan kansioitasi. Sinulla on taitoa ja silmää löytää ihania juttuja!

      Poista
  21. Olet kyllä todella positiivinen ihminen. Ei se ole pinnallisuutta, jos rakastaa kauneutta. On hienoa, että löydät uusia kivoja asioita terveysharmien tilalle. Minä ammennan iloa tietysti perheestä, mutta myös uusista asioista kuten valokuvaamisesta. Se harrastus on tosin ihan alussa, kamera vasta tilattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvaaminen tuokin mukanaa kaikkea hienoa ja kaunista. Vaatii syventymistä. Jonain päivänä minäkin yritän panostaa siihen. Nyt ei jaksa.

      Poista
  22. Elämässä tarvitaan syvällisyyden lisäksi myös jotain kepeää ja keveää eli esim. kauniita vaatteita. Eli ei siinä minusta ole mitään pinnallista. Olet ne ansainnut monestakin syystä. Olisi ihana nähdä niitä täällä blogissasi, jos päätät romanttisia vaatteita ommella.
    Onnea kilojen pudottamisesta! Olet kaunis molemmissa: ennen ja jälkeen kuvissa, mutta tiedän tuon ilon tunteen, kun pääsee omasta mielestään ylimääräisistä kiloista eroon.
    Olen kanssasi samoilla linjoilla ryhmäliikunnan suhteen... Minusta ei ole niihin...
    Voimia toipumiseen! Toivottavasti lääkkeiden tasapaino löytyy ja olosi helpottuu.

    VastaaPoista
  23. Kaunis olet, pöhöllä ja ilman. ♥
    Pitäisi itsestäkin ottaa tuollainen kuva koko vartalosta. Minulla on lähtenyt nyt (laihduttamatta) -11kg raskauskiloja ja 9kg vielä siihen päälle. En muista milloin olen painanut tämän verran... mutta, silti tämä läskiä vielä on. Itse sitä ei oikein kuitenkaan näe, että olisi hirveästi laihtunut. :(

    Tsemppiä sinulle koitoksiin!

    VastaaPoista

Kaikki kommentit ilahduttavat. Kiitos vierailustasi blogissani!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...